Teksti: Terhi Löfstedt
Kuvat: Jennie Westerlund
Varhaisperunapelloilla tapahtuu vuoden ympäri. Alku- ja keskikesän herkku, varhaisperuna, nostetaan saaristossa ja rannikolla lautasille kesä- ja heinäkuussa. Viimeiset perunat nostettuaan viljelijä valmistautuu jo tuleviin vuosiin, työ pellolla jatkuu välittömästi. Miksi?
Ravinteet talteen ja hiili haltuun
Sadonkorjuun jälkeen monilla tiloilla kylvetään peltoon kerääjäkasvi, tai useamman kerääjäkasvin seos. Kerääjäkasvilla tarkoitetaan yksivuotisen, ja usein varhain korjattavan, satokasvin jälkeen kylvettävää kasvia, josta satoa ei korjata.
Yksi suosituimmista kerääjäkasveista on öljyretikka, jota myös nauvolaiset Pontus Franzén ja Jennie Westerlund ovat käyttäneet varhaisperunapelloillaan jo vuosia.
Kuvassa taustalla häämöttävä meri on yksi peruste kerääjäkasvien käytölle. Nimensä mukaisesti kerääjäkasvit hyödyntävät maahan satokasvilta mahdollisesti jääneet ravinteet, ja samalla syntyvä kasvipeite suojaa maaperää vähentäen eroosiota. Lähikuva öljyretikka-apila-kasvustosta osoittaa maanpeittävyyden.
Kerääjäkasvit eivät ole pelkästään rannikko- ja saaristoalueen viljelijöiden käytössä, niitä viljellään koko varhaisperunatuotantoalueella sisämaahan asti. Varhaisperunalla kerääjäkasveiksi sopivia ovat öljyretikan lisäksi hunajakukka sekä muokkausretiisi, apila ja erilaiset heinät. Vilja käy nimenomaan varhaisvihannesten sekä -perunan kerääjäkasviksi, ja monella tilalla kaura onkin ollut suosittu. Kerääjäkasvit tulee kylvää viimeistään elokuun 15. päivä, näin päästään tarkoituksenmukaiseen kasvustoon
Maan hiilensidontakyvystä on puhuttu viime vuodet. Mitä multavampi maa, sitä enemmän potentiaalia sitoa hiiltä otollisissa olosuhteissa. Multavuutta maahan saadaan lisäämällä eloperäistä, eli orgaanista, ainesta, joten runsaskasvuiset ja usein runsasjuuriset kerääjäkasvit ovat tässä avainasemassa. Kerääjäkasvien vaikutuksen näkee alla olevista kuvista, joissa maahan on muokattu vuoden 2020 öljyretikka.
Vertailun vuoksi otettiin lisäksi kuvat peltomaasta, jossa ei kerääjäkasvia ollut käytetty. Kuten näkyy, maan rakenne on tyystin erilainen.
”Viime talvi oli roudaton, joten mekaanista murustusta ei talvella tapahtunut, kuten lohkareista näkee. Näinä vuosina juurten maassa tekemä mekaaninen muokkaus on erittäin merkittävä, ja tietysti kasvimassan avulla lisääntyvä multavuus osaltaan parantaa maan rakennetta. ” toteaa Pontus.
Hyvärakenteisessa maassa vedenpidätyskyky on hyvä, jolloin vältytään ylimääräiseltä kastelulta. Ravinteet ovat paremmin kasvien saatavilla ja niiden huuhtoutuminen on vähäisempää. Kerääjäkasvien käyttö on siten ympäristöteko, jolla luodaan pohja suomalaiselle varhaisperunakaudelle 2021!
