Sydänmätä (Globisporangium- ja Pythium-lajit)
Sydänmätä on maasta leviävä perunan mukuloita pilaava tauti, jota esiintyy Suomessa erityisesti lämpiminä kesinä. Yksittäisiä pilaantuneita mukuloita voi löytyä kasvukaudella pellossa, sekä syksyllä ja talvella varastoissa. Oireita voi ilmaantua myös lajittelun ja kauppakunnostuksen jälkeen. Suurimmat tuhot tauti aiheuttaa yleensä pian sadonkorjuun jälkeen, jos lämpötila noston ja välivarastoinnin aikana on yli 20 °C. Noston ja käsittelyn aikana mekaanisesti vaurioituneet mukulat ovat erityisen herkkiä tartunnalle. Sydänmädän aiheuttajilla on laaja isäntäkasvivalikoima ja ne voivat lisääntyä myös mädänsyöjinä maan eloperäisessä aineksessa. Sydänmädän aiheuttajia arvellaan esiintyvän luontaisesti jokseenkin kaikissa viljelymaissa, joten taudin puhkeaminen riippuu ensisijaisesti kesän ja nostoajan lämpö- ja kosteusoloista. Tautia vastaan ei ole Suomessa sallittuja kemiallisia torjuntakeinoja.
Taudinaiheuttajat ja leviäminen
Sydänmädän perunalla aiheuttavat Globisporangium– ja Pythium-sukuiset munasienet. Useimmiten sydänmädän aiheuttajiksi mainitaan Globisporangium ultimum (Trow) Uzuhashi, Tojo & Kakish. ja G. debaryanum (R. Hesse) Uzuhashi, Tojo & Kakish. Lämpimässä ilmastossa tautia aiheuttaa Pythium butleri Subramanian. Suomessa perunan sydänmätää aiheuttavaa munasienilajistoa ei ole koskaan tutkittu, joten eri lajien esiintymisestä ei ole tietoa. Aiemmin kaikki sydänmädän aiheuttajat luokiteltiin Pythium-suvun lajeiksi, mutta uusimmassa luokittelussa tavallisimmat sydänmädän aiheuttajat on siirretty Globisporangium-sukuun.
Sydänmädän aiheuttajat ovat maassa eläviä munasieniä, jotka voivat kasvaa ja lisääntyä erilaisissa kasvinjätteissä. Sydänmädän aiheuttajilla on laaja kirjo erilaisia isäntäkasveja ja ne aiheuttavat taimipoltetta sekä erilaisia tyvi- ja juuristotauteja eri kasveilla. Erityisesti juurikkaat ja erilaiset yksi ja monivuotiset palkokasvit ovat herkkiä Pythium– ja Globisporangium-tartunnoille.
Sydänmädän aiheuttajilla ei ole ilman kautta leviäviä itiöitä, vaan ne tuottavat nopeakasvuista rihmastoa, joka hakeutuu maassa sopivia ravintolähteitä kohti. Rihmastoon voi kehittyä myös suvuttomia pesäkeitiöitä, jotka säilyvät tartuntakykyisinä muutamia kuukausia. Suvullisen lisääntymisen tuloksena muodostuvat munaitiöt voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä vuosikausia. Joskus pesäke- ja munaitiöistä voi kehittyä myös liikkumiskykyisiä parveiluitiöitä, mutta niiden merkitys taudinaiheuttajan leviämiselle on pienempi kuin perunaruton ja punamädän aiheuttajilla.
Sydänmädän aiheuttajat eivät normaalisti tunkeudu perunaan ehjän pintasolukon läpi, vaan tartunta tapahtuu haavojen tai korkkihuokosten kautta. Pienetkin nestejännityshalkeamat ja muut kuoren vauriot tarjoavat taudinaiheuttajille tunkeutumisreitin mukulan sisään. Sydänmätä ei varsinaisesti leviä siemenperunasta, koska sydänmätäiset mukulat eivät yleensä idä lainkaan. Sairaat siemenmukulat voivat kuitenkin lisätä tautia levittävien munaitiöiden määrää maassa.
Oireet perunan versoissa
Sydänmätä ei yleensä aiheuta oireita perunan versoissa.
Oireet mukuloissa
Sydänmätä vioittaa ainoastaan perunan mukuloita, ei juuria tai rönsyjä, kuten punamätä. Vioitus alkaa kuoressa olevista vauriokohdista, mistä taudinaiheuttaja hakeutuu nopeasti mukulan sisäosiin. Joskus vioitus alkaa mukulan rönsypäästä, mutta yleensä eri puolille mukulaa syntyneistä kolhuista tai haavoista. Mukulan pilaantuminen alkaa tavallisesti mukulan ytimestä johtojännekehän sisäpuolelta, eivätkä vakavatkaan oireet yleensä näy päällepäin halkaisemattomassa mukulassa.
Halkaistussa mukulassa tyypillisesti johtojännekehän sisäpuolinen solukko on lasittunutta, kumimaista tai vetistynyttä, mutta kiinteää. Aluksi vioittunut malto on hieman vaaleampaa kuin terve, mutta myöhemmin se voi muuttua hieman punertavaksi. Tällöin oire voi muistuttaa erehdyttävästi punamädän oireita. Lopulta sairas solukko tummuu ja siinä voi näkyä onttoutuneita alueita. Sairastuneen solukon ympärille muodostuu usein 1-3 mm levyinen tummanruskea tai miltei musta vyöhyke. Raja terveen ja mustuneen solukon välillä on hyvin selkeä ja terävärajainen. Joskus malto voi pilaantua läpi koko mukulan, jolloin oire näkyy myös halkaisemattomassa mukulassa.
Sairastunut mukula säilyy pitkään ilmiasultaan normaalin näköisenä ja varsin kiinteänä, mutta voimakkaasti puristettaessa kuoren vauriokohdista voi tihkua kirkasta, joskus imelältä tuoksahtavaa nestettä. Sydänmädän tartuttamiin mukuloihin iskeytyy usein bakteereita tai kumimädän aiheuttaja (Dipodascus geotrichum), jotka viime kädessä tuhoavat mukulan.
Epidemiologia
Sydänmädän tartuntalähteenä toimii maassa satojätteissä kasvava taudinaiheuttajien rihmasto tai maahan päätyneet pesäke- ja munaitiöt. Lämpimässä maassa satojätteistä tai itiöistä kasvava rihmasto hakeutuu perunan mukuloissa oleviin aukkoihin (korkkihuokoset) tai haavoihin ja tunkeutuu mukulan sisäosiin. Hyvin märissä oloissa itiöistä voi kehittyä myös uintikykyisiä parveiluitiöitä, jotka tartuttavat mukulat. Ihannelämpötila tartunnoille on 25–30 °C astetta. Alle 10 °C:n lämpötiloissa tartuntoja ei tapahdu.
Kasvukaudella sydänmätä tartuttaa yleensä vain yksittäisiä mukuloita. Vakavia tuhoja voi aiheutua silloin, kun peruna nostetaan yli 20 asteen lämpötilassa kuivahkosta maasta. Tartuntavaaraa lisää mukuloiden kolhiutuminen noston ja sadonkäsittelyn yhteydessä. Lämpimällä säällä nostetut mukulat hengittävät kiivaasti ja seurauksena mukuloiden pinnalle tiivistyy herkästi vettä. Pinnaltaan märissä mukuloissa taudinaiheuttajat itävät nopeasti ja tunkeutuvat mukuloihin nostossa syntyneistä haavoista ja kolhuista. Lämpimissä oloissa sydänmädän aiheuttajat valtaavat mukulat hyvin nopeasti ja sato voi pilaantua muutamassa päivässä.
Sairastuneissa mukuloissa kehittyy tautia ylläpitäviä pitkäikäisiä munaitiöitä. Kovakaan pakkanen tai maan jäätyminen ei tuhoa munaitiöitä. Osa maahan jääneistä munaitiöistä voi säilyä tartutuskykyisinä ainakin 5 vuotta. Kasvinjätteistä maahan päätyneet munaitiöt leviävät herkästi lohkon sisällä viljelytoimenpiteiden yhteydessä, kun munaitiöitä sisältävää multaa siirtyy työkoneissa paikasta toiseen. Koneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneessa mullassa munaitiöt voivat kulkeutua lohkolta toiselle. Myös tulvavedet ja tuulieroosio voivat kuljettaa munaitiöitä pitkiäkin matkoja lohkolta toiselle. Taudinaiheuttaja voi levitä myös siemenperunan mukana, mutta laajan isäntäkasvivalikoiman takia sydänmädän aiheuttajien munaitiöitä lienee luonnostaan useimmissa peltomaissa.
Sydänmädän hallintakeinot
Sydänmätää vastaan ei ole Suomessa sallittuja suoria torjuntakeinoja. Metalaksyyliä sisältäviä aineita on käytetty ja käytetään yhä maailmalla sydänmädän torjunnassa. Tästä seurauksena on, että Pythium -kannat ovat muuttuneet torjunta-aineenkestäviksi. Käsittely on tehty useimmiten istutusvakoon.
Taudinaiheuttajia esiintyy luontaisesti miltei kaikissa viljelymaissa ja taudin hallinnassa onkin tärkeintä estää taudinaiheuttajien lisääntyminen tuhoisalle tasolle ja yrittää estää niiden tunkeutuminen perunan mukuloihin sadonkorjuun ja käsittelyn aikana.
Riittävä, hyvin suunniteltu viljelykierto vähentää sydänmädän aiheuttajien lisääntymisriskejä, mutta ei kokonaan poista tautivaaraa. Sydänmädän aiheuttajat elävät ja lisääntyvät erilaisissa satojätteissä ja niillä on monia eri isäntäkasveja. Erityisesti vihanneskasvit, sokerijuurikas ja palkokasvit voivat lisätä sydänmätäriskiä, joten ne eivät ole hyviä esikasveja perunalle. Viljakasveissa, heinissä ja ristikukkaisissa öljykasveissa sydänmädän aiheuttajat eivät lisäänny.
Siemenperuna ei ole ensisijainen sydänmädän tartuntalähde, mutta sairaassa siemenperunassa munaitiöitä päätyy maahan lisäämään tartuntavaaraa. Myös peltoon päätyvät sairastuneet satomukulat lisäävät merkittävästi taudinaiheuttajan määrää maassa, joten ne pitäisi sadonkorjuun yhteydessä kerätä pois eikä heittää takaisin peltoon.
Pahimmat sydänmädän tuhot voidaan välttää, kun perunaa ei nosteta, jos lämpötila on yli 20 astetta. Nostokoneet pitäisi säätää niin, että mukuloiden kolhiutuminen on mahdollisimman vähäistä. Tähän auttaa se, että kuori on tarpeeksi kehittynyt nostoaikaan. Erityisesti lämpiminä syksyinä on tärkeää huolehtia sadon riittävästä tuuletuksesta välivarastoinnin aikana, ettei mukuloiden pintaan pääse tiivistymään kosteutta. Normaaleissa varastointilämpötiloissa sydänmädän eteneminen pysähtyy tai on hyvin hidasta. Varasto-oloissa tauti ei leviä kovin herkästi mukulasta toiseen.
Sydänmädän historia ja levinneisyys Suomessa
Perunan sydänmädän aiheuttamia tuhoja on kuvattu ensimmäisen kerran Kanadassa 1916 ja etenkin 1930-luvulla taudin aiheuttamista ongelmista on tietoja eri puolilta maailmaa. Useimmissa lähteissä mainitaan, että sydänmädän aiheuttajia esiintyy miltei kaikissa viljelymaissa. Vakavat tuhot liittyvät miltei aina siihen, että perunaa on nostettu kovakouraisesti hyvin lämpimissä oloissa.
Suomessa sydänmädän esiintymisestä on hyvin niukasti tietoa. 1980-luvulla sydänmädän kerrotaan aiheuttaneen satunnaisesti merkittäviä tuhoja ruokaperunaerissä, jotka olivat pahasti kolhiutuneet noston yhteydessä. Etenkin 2010-luvulla perunaa on nostettu joinakin vuosina lämpimissä oloissa ja sydänmädän pilaamia mukuloita on tällöin esiintynyt verraten yleisesti.