Keskustelu

Kumimätä (Dipodascus geotrichum)

Kumimätä on perunan mukuloissa märissä ja lämpimissä oloissa sadonkorjuun jälkeen esiintyvä tauti. Kumimätä iskeytyy lähinnä mukuloihin, joissa jo ennestään on pahoja vioituksia ja tuhoaa ne lopullisesti. 2000-luvulla kumimätä on lämpiminä syksyinä pilannut pahasti ainakin yksittäisiä perunaeriä. Sieni vioittaa joskus myös porkkanaa ja muita varastovihanneksia.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Kumimädän aiheuttaa Dipodascus geotrichum (E.E. Butler & L.J. Petersen) Arx (aiemmin Geotrichum candidum) sieni, joka kuuluu hiivamaisiin kotelosieniin. Sientä esiintyy hyvin yleisesti kaikkialla elinympäristössämme. Se ei normaalisti ole haitallinen kasveille, mutta voi sienelle otollisissa olosuhteissa vaurioittaa eri syistä vaurioituneita satotuotteita. Sientä käytetään myös hyödyksi elintarviketeollisuudessa ja sen ansiosta viilin pinnalle kehittyy tyypillinen samettinen pintakerros. Sieni on osa maaperän luontaista pieneliöstöä, mutta se elää myös ihmisten iholla kehon eri osissa. Tartuntalähteitä on siten aina tarjolla, jos satotuotteet altistuvat pilaantumiselle suotuisiin olosuhteisiin.

Oireet perunan versoissa

Kumimätää on todettu vain mukuloissa.

Oireet mukuloissa

Yleensä kumimätä pilaa nopeasti koko mukulan, mutta aivan alkuvaiheessa tartunnan saaneen mukulan pinnassa on epäsäännöllisiä ruskeita alueita. Mukula muuttuu nopeasti pinnaltaan kosteaksi ja puristettaessa se tuntuu kumimaiselta. Tartunnan saaneen perunan pinnalla voi kasvaa vaaleita tai harmahtavia hometupsuja.

Halkaistussa mukulassa malto tuntuu kumimaiselta ja vetistävältä. Usein siinä on hieman etikkainen tai piimämäinen haju. Halkaisupinta harmaantuu tai tummuu muutamassa tunnissa ja siihen voi kehittyä punertavia sävyjä, kuten punamädän yhteydessä. Kumimätä iskeytyy yleensä muiden tautien runtelemiin mukuloihin, joten oireetkin voivat olla sekoitus eri taudinaiheuttajien vioituksia.

 

Epidemiologia

Kumimädän aiheuttaja leviää mukuloihin niiden pintaan tarttuneesta mullasta. Sieni pääsee käsiksi mukulaan korkkihuokosista, mekaanisista vaurioista tai muiden tautien aiheuttamien vaurioiden kautta. Erityisen herkkiä tartunnalle ovat keskenkasvuiset, heikkokuoriset mukulat märissä ja lämpimissä oloissa. Sienen kasvulle optimaalinen lämpötila on noin 25 °C, mutta pilaantuminen voi edetä kun lämpötila on yli 10 °C. Yleensä mukulat alkavat pilaantua pian noston jälkeen, jos ne ovat märkiä ja niitä säilytetään liian lämpimässä. Yksittäisiä kumimädän pilaamia mukuloita löytyy myös varastoperunasta. Oireita voi ilmaantua ruokaperunaan myös pesun ja pakkauksen jälkeen, jos pakattua perunaa säilytetään liian tiiviissä pusseissa ja lämpimässä.

Kumimätä ei leviä varastossa sairaista mukuloista terveisiin. Kolhiintuneisiin tai muiden  tautien vioittamiin perunoihin se voi levitä.


Kumimädän hallintakeinot

Kumimädän esiintymisriskiä voidaan vähentää välttämällä perunan kolhiutumista sadonkorjuun ja käsittelyjen aikana ja säätelemällä sadonkorjuun jälkeiset olosuhteet sienelle mahdollisimman epäedullisiksi.

Kumimädän historia ja levinneisyys Suomessa

Kumimätään ei Suomessa ole kiinnitetty huomiota ennen 2000-lukua. Erityisesti lämpiminä syksyinä yksittäisiä kumimädän runtelemia eriä on todettu eri puolilla Suomea.