Keskustelu

Perunan virus A, M, S, X ja Y sekä kierrelehtisyysvirus PLRV

 

Perunakasvustoissa oireita aiheuttavat virukset A, M, PLRV, S, X ja Y ovat ennen olleet merkittäviä satotappioiden aiheuttaja Suomessa ruoka- ja tärkkelysperunalla. Nykyisin virukset haittaavat eniten siemenperunatuotannossa, ja siinäkin virusten määrä on saatu alhaiseksi vastatoimenpiteillä. Virustaudit leviävät oireettomina (joskus myös oireilevina) siemenperunoissa, ja perunapellossa ne siirtyvät herkästi kasvista toiseen joko hoitotöiden tai hyönteisten välityksellä. Oireetonkin tartunta saattaa aiheuttaa yli kymmenen prosentin sadonmenetyksen. Viruksia torjutaan käyttämällä testattua sertifioitua siemenperunaa ja hillitsemällä eri keinoin kirvojen määrää perunapellolla.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Virukset lisääntyvät pelkästään elävissä soluissa, joissa ne monistavat itseään. Oireet, kuten lehtien kurttuisuus tai keltakirjavuus, ovat seurausta viruksen nopean lisääntymisen aiheuttamista häiriöistä solujen toiminnoissa. Virus estää monien kasvigeenien toiminnon.

Talven yli seuraavaan kasvukauteen virukset säilyvät siemenperunassa. Perunan viruksilla A, M, S, X ja Y sekä kierrelehtisyysvirus PLRV:llä ei ole Suomessa muita isäntäkasveja, joilla olisi merkitystä virusten säilymiselle talven yli.

Kasvustossa A, M, S ja Y -virukset leviävät nopeasti kirvojen välityksellä. Kirvan koepisto lehdellä riittää viruksen saamiseen ja uusi koepisto toisen kasvin lehdellä viruksen siirtämiseen kirvasta kasviin. Virus ei säily kirvan imukärsässä eli pistimessä tartutuskykyisenä kuin joitain tunteja. Ainoastaan perunan kierrelehtisyysvirus (PLRV) säilyy kirvassa koko sen eliniän. Kirvojen viihtymättömyys perunakasvustoissa lisää virusten levintäpainetta. Peruna ei kelpaa useimpien kirvalajien ravinnoksi, ja kirva saattaa perunapellolle osuessaan maistaa useita kymmeniä ennen kuin se on ohittanut pellon ja siirtynyt muihin kasvilajeihin.

Jotkut kirvalajit – kuten tuomikirva – ovat huonoja perunanvirusten levittäjiä mutta niiden suuri määrä voi aiheuttaa merkittävän tautipaineen. Tehokkaat siirtäjät – kuten persikkakirva – aiheuttavat jo harvalukuisenakin huomattavan viruslevinnän.

Perunan X-virus leviää siemenen mukana ja pellolla kasvista toiseen kosketuksesta.

Oireet perunan versoissa

Virustautien oireet ilmenevät perunan lehdissä keltakirjona, kurttuisuutena, kuoliolaikkuina ja näiden yhdistelminä. Pahasti virustautiset kasvit jäävät kitukasvuisiksi. Oireiden ilmiasu ja voimakkuus riippuu perunalajikkeesta, perunan iästä, virusten määrästä, viruslajista, virusrodusta ja kasvuoloista. Aiemmin samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti useita eri viruksia, mikä lisäsi erilaisten oireiden kirjoa. Nykyisin Suomessa virusoireiden aiheuttaja on todennäköisimmin perunan Y-viruksen NTN-rotu, ja yleisin kasvustosta havainnoitava oire on lehtien värittyminen laikukkaaksi keltaisen eri sävyillä sekä lehtien kurttuisuus. Eri viruslajien tunnistaminen perunalta oireiden perusteella on kuitenkin mahdotonta. Kasvintarkastuksessa viruslajit osoitetaan yleisimmin virusten vasta-aineisiin perustuvilla laboratoriotesteillä tai herkemmillä DNA-perusteisilla tunnistusmenetelmillä.

Oireet mukuloissa

Tartunnan saaneet mukulat ovat Suomen oloissa yleensä oireettomia, mutta niistä kehittyy seuraavana vuonna sairas kasvi. Y-viruksen NTN-rotu aiheuttaa joskus mukuloihin pinnasta hieman koholla olevia renkaita, jotka voi sekoittaa maltokaariviroosiin. Varmistus asiasta saadaan ainoastaan laboratoriotestillä.

Virusten hallintakeinot

Ensisijaisesti virustauteja torjutaan käyttämällä tervettä siemenperunaa. Moneen kertaan samalla siemenellä lisätyllä ruokaperunapelloilla voi virustartunta helposti olla lähes 100%.

Kirvat näkevät värit eri tavoin kuin ihminen. Kohteen ja taustan erilainen väri houkuttaa kirvan laskeutumaan tietämättä onko kohde sopiva ravinnonlähteeksi. Tämän vuoksi siemenperunatuotannossa kirvojen laskeutumishalua perunapeltoon on hillitty peittämällä paljas maa olkisilpulla, jolloin kirvat eivät erota kasveja niiden taimivaiheessa eikä laskeutumisvietti laukea. Näin on saatu sekä kokeissa että käytännössä vähennettyä kirvojen määrää pellossa.

Pistinlevintäisten virusten tartutus perunakasvustossa käy nopeasti, ja sitä ei ehditä pysäyttää tuhoamalla kirvat torjuntaruiskutuksella. Sen sijaan mineraaliöljykalvon levittäminen lehdille vaikeuttaa kirvan koepistojen tekemistä ja virusten siirtämistä kasvista toiseen. Ruiskutus on tehtävä heti kirvojen ilmaannuttua ja niitä on jatkettava kukintavaiheeseen asti.

Erityisesti siemenperunan lisäysviljelyksillä kannattaa seurata kirvojen esiintymistä ja mahdollisuuksien mukaan alkukesällä ja torjua ne lähilohkojen viljanoraista, jo ennen kuin ne siirtyvät perunakasvustoon. Tyrnävän intensiivisellä siemenperunaviljelyalueella on pyydetty asukkaita hävittämään koristekasvina käytettävä lumipalloheisi (Viburnum opulus), joka vähentäisi alueella Y-viruksen levittämisessä merkittävien papukirvojen talvehtimismahdollisuutta.

Siemenperunatuotannossa viruksen oireita näyttäviä kasveja poistetaan perkaamalla. On kuitenkin huomattava, että sietokykyiset lajikkeet voivat kantaa virusta piilevänä (oireettomana). Siemenperunan jalostajat ottavat viruskestokyvyn huomioon jalostaessaan uusia lajikkeita.

Virukset sertifioidun siemenperunan tuotannossa

Suurin merkitys viruksilla on sertifioidun siemenperunan tuotannossa. Perunan A-, M-, S-, X ja Y -virukset sekä kierrelehtisyysvirus PLRV testataan laboratoriotestein kerran esiperussiemenen ensimmäisestä peltosukupolvesta tai silloin kun esiperussiementä/perussiementä tuodaan maahan. Tällöin A-, M-, S-, ja X -viruksia sekä kierrelehtisyysvirus PLRV:tä ei saa esiintyä lainkaan. Kasvustotarkastuksessa virusoireiden esiintymiselle on asetettu raja-arvot joita ei saa ylittää.

Vuodesta 2006 vuoteen 2012 siemenperunaerissä esiintyi melko runsaasti Y-virusta. Usein noin neljäsosassa siemenperunaeristä ainakin muutama prosentti mukuloista kantoi virusta. Tällöin pahimmillaan saattoi noin 40% siemenperunaeristä kokea siemenluokan laskun tai hylkäyksen. Vuosina 2005 ja 2006 uusi PVY-rotu (NTN) levisi nopeasti. Muutamista perunalajikkeista ei pystytty tuottamaan Y-viruksen puhtausvaatimukset täyttävää siementä, vaan ne poistuivat markkinoilta. Ongelma selvitettiin ja ratkaistiin monivuotisella tutkimuksella. Vuoden 2013 jälkeen viruksen esiintymisessä on päästy jälleen 2000-luvun alun siedettävälle tasolle. Vuosina 2013-2016 alle 5%:lla siemenperunaeristä on laskettu siemenluokkaa, ja hylkäykset ovat harvinaisia.

A- ja S-virusta löytyy siemenperunaeristä harvoin, ei läheskään joka vuosi. Silloinkin alkuperä on usein ulkomainen kantasiemen. X-virus on vieläkin harvinaisempi löydös, mutta niitäkin esiintyy ajoittain. Nykyisin M-virusta ei esiinny siemenperunassa.

Virusten historia ja levinneisyys Suomessa

Virustauteja arvellaan esiintyneen perunalla Euroopassa siitä lähtien kun perunaa on alettu viljellä. Suomessa perunan virustauteihin alettiin kiinnittää huomiota 1920-luvun jälkipuoliskolla, jolloin meille tuotiin paljon uusia perunalajikkeita Keski-Euroopasta perunasyövän kestävyyden parantamiseksi. Tuolloin puhuttiin perunan mosaiikkitaudeista. Virustaudit romahduttivat Suomessa tuolloin yleisesti viljeltyjen lajikkeiden sadot ja muutamissa lajikkeissa virusoireita todettiin miltei kaikissa yksilöissä, vaikka tarkkaan viruksen lajia ei osattukaan määritellä. Perunan virukset on tutkittu ja löydetty Suomessa ajanjaksolla joka ulottuu 1930-luvulta 1950-luvulle.

Tutkimuksen ja siihen perustuvien – koko perunaketjun kattavien – tehokkaiden toimenpiteiden ansiosta virusten määrää on saatu laskettua. Määrätietoinen perunan lisäysmateriaalin puhdistaminen virustaudeista aloitettiin Suomessa Siemenperunakeskuksen perustamisen myötä 1970-luvulla ja 1990-luvulle tultaessa useimmat virukset oli onnistuttu hävittämään perunan siementuotannosta.

Perunan A-virus

Suomessa A-virus on todettu perunoista 1960-luvulla testikasvimenetelmällä, jolloin sitä oli noin 4 %:ssa tutkituista perunaeristä.

Vasta-ainetestien mukaan A-virus on ollut 1970-luvun puolivälistä lähtien melko harvinainen. A-virusta ei ole löydetty Suomessa vuosina 2013-2016 lainkaan, mutta yksittäisten esiintymien ilmaantuminen on mahdollista tulevina vuosina.

Perunan M-virus

 

Perunan M-virus on kuvattu 1956. Suomessa viruksen esiintymisestä on tietoa vasta 1970-luvulta, jolloin se oli hyvin yleinen perunan kauppasiemenessä. Tuolloin pahimmissa siemenerissä yli 60% mukuloista oli M-viruksen tartuttamia.

Perunan S-virus

Perunan S-virus on kuvattu 1952. Suomessa S-viruksen esiintymistä on kartoitettu vasta-ainemenetelmällä ensimmäisen kerran 1955. Virusta esiintyi yleisesti koko maassa 1955 ja 1956 ja tutkituista näytteistä jopa yli puolet oli virustartunnan saaneita. 1970-luvun lopulle asti S-virus oli yleisin perunasta löydetty virus Suomessa ja muutamissa silloisissa lajikkeissa miltei kaikki siemenperunat olivat S-viruksen tartuttamia.

Perunan X-virus

Perunan X-virus on kuvattu vuonna 1931. Suomessa X-virus on todettu vasta-ainemenetelmällä 1955. Vuosina 1955 ja 1956 X-virus oli yleisin perunakasvustojen virus kaikkialla Suomessa ja noin puolet kaikista tutkituista perunanäytteistä oli viruksen tartuttamia. Vuosina 1964-66 tehdyssä kartoituksessa liki 60% tutkituista perunoista oli taudinkantajia. Vuosina 1975-76 tutkituissa perunoissa X-viruksen osuus oli vähentynyt ja sitä löytyi noin 10%:ssa tutkituista näytteistä. Nykyisin X-virus on lähes kokonaan hävinnyt perunantuotannosta.

Perunan Y-virus

Perunan Y-virus on kuvattu vuonna 1931. Suomessa viruksen esiintyminen on osoitettu testikasvimenetelmällä 1964–66. Tuolloin Y-virus oli melko harvinainen ja sitä löytyi runsaassa 2%:ssa tutkituista perunanäytteistä. 1970 luvulla Y-virus yleistyi ja siitä tuli ongelmallinen perunan virustauti Suomessa. 1970-luvun jälkeen Y-virusta kantavat perunaerät onnistuttiin lähes eliminoimaan siementuotannosta ja 2000-luvun alussa Y-viruksen takia kelvottomia siemenperunaeriä ei enää löytynyt. Y-viruksesta tunnetaan useita erilaisia rotuja, jotka vaikuttavat eri tavoin eri perunalajikkeisiin. 2000-luvun alkuvuosina Suomeen levisi uusi NTN-rotu, jota vastaan silloisilla perunalajikkeilla ei ollut kestävyyttä. O-rotu on lähes hävinnyt Suomesta uusien, kestäviksi jalostettujen lajikkeiden ansiosta.

Y-virusta löytyy vielä melko yleisesti tuotantopelloilta ja kotipuutarhoista, joilla käytetään vanhaa itse lisättyä siementä. Se on muuntelukykyinen ja jää nähtäväksi, mihin suuntaan virustilanne tulevaisuudessa kehittyy.

Mihin voi sekoittaa: Lehtien käpristymisen voi sekoittaa perunaseitin aiheuttamiin vastaavanlaisiin oireisiin. Y-viruksen NTN-rotu aiheuttaa joskus mukuloihin pinnasta hieman koholla olevia renkaita, jotka voi sekoittaa maltokaariviroosiin.

virusluettelo lopullinen

 

Asko Hannukkala, Juhani Rahko, Jari Valkonen