Keskustelu

Perunasyöpä (Synchytrium endobioticum)

 

Perunasyöpä on nykyisin Suomessa äärimmäisen harvinainen tauti, joka ilmenee äkämäkasvaimina perunan mukuloissa ja varsien tyvillä. Se kuuluu kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittamiin vaarallisiin kasvintuhoojiin. Perunasyöpä on ollut Suomessa 1970-luvulle asti verraten yleinen pienillä perunapastoilla, mutta se ei ole koskaan aiheuttanut merkittäviä tuhoja ammattimaisille perunaviljelyksille. Suomessa perunasyöpää ei enää käytännössä esiinny – uusia perunasyöpätapauksia ei ole todettu yli 25 vuoteen. Eri puolilla Eurooppaa tautia esiintyy, eikä taudin tarkkailua pidä laiminlyödä, ettei se pääse yleistymään uudelleen.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Perunasyövän aiheuttaja, Synchytrium endobioticum (Schilb.) Percival kuuluu erikoiseen ryhmään sieniä, joita kutsutaan piiskasiimasieniksi. Taudinaiheuttaja on perunan ehdoton loinen, eli se kasvaa ja lisääntyy vain elävissä perunan solukoissa. Muista sienistä poiketen piiskasiimasienillä ei ole rihmastollisia vaiheita, vaan ne kasvattavat kasvisolujen sisään itiöpesäkkeen, jossa lisääntyminen tapahtuu. Kesäitiöpesäkkeissä muodostuvat kasvukaudella tautia levittävät lyhytikäiset parveiluitiöt ja talvi-itiöpesäkkeissä tautia maassa ylläpitävät pitkäikäiset kestoitiöt. Perunasyövän aiheuttajalla ei ole ilman kautta leviäviä itiöitä. Elintavoiltaan perunasyövän aiheuttaja muistuttaa kuorirokkoa, vaikka se kuuluu eri eliökuntaan kuin kuorirokon aiheuttaja.

Perunasyövän aiheuttajasta tunnetaan runsaasti erilaisia rotuja. 2000-luvulla Euroopasta on tunnistettu lähes 30 erilaista uutta perunasyöpärotua, joista parikymmentä voisi pahimmassa tapauksessa levitä tuotantopelloille. Näiden mahdollinen yleistyminen muodostaa uhkatekijän perunantuotannolle, koska valtaosa nykyisistä perunalajikkeista on kestäviä ainoastaan yhtä, laajimmalle levinnyttä syöpärotua vastaan.

Maahan päätyneet perunasyövän kestoitiöt leviävät herkästi lohkon sisällä viljelytoimenpiteiden yhteydessä, kun itiöitä sisältävää multaa siirtyy työkoneissa paikasta toiseen. Koneisiin, työvälineisiin ja jalkineisiin tarttuneessa mullassa kestoitiöt voivat kulkeutua lohkolta toiselle. Myös tulvavedet ja tuulieroosio voivat kuljettaa niitä pitkiäkin matkoja lohkolta toiselle. Tauti voi levitä herkästi myös siemenperunan mukana. Onneksi Suomessa tartuntalähteitä ei ole tai ne ovat äärimmäisen harvinaisia.

Oireet perunan versoissa

Perunasyöpä ilmenee varren maanalaisessa osassa kukkakaalimaisina rosopintaisina kasvaimina. Kasvaimet ovat seurausta siitä, että tartunnan saaneet kasvisolut turpoavat ja alkavat jakautua holtittomasti. Kasvin maanpäälliset osat ovat yleensä oireettomia. Kasvien elinvoima heikentyy, koska kasvin energia kuluu syöpäkasvaimien kasvattamiseen muiden kudosten kustannuksella.

 

Oireet mukuloissa

Nuoriin, kasvaviin mukuloihin muodostuu kukkakaalimaisia rosopintaisia kasvaimia. Lievimmillään tartunta ilmenee pieninä, rupimaisina kasvaimina, kun taas pahoin vaurioituneessa mukulassa kasvaimet peittävät koko mukulan pinnan. Väriltään kasvaimen pinta on kasvukaudella vaalea, mutta kasvaimet tummuvat mätänemisen myötä ja lopulta hajoavat.

Perunasyöpä ei aiheuta äkämiä perunan juurissa, jos perunan juurista löytyy äkämäkasvaimia, ne ovat kuorirokon aiheuttamia. Lievät syöpäoireet mukulassa ovat joskus hyvin samanlaisia kuin tavallisen perunaruven tai kuorirokon oireet.

 

Epidemiologia

Perunasyöpä säilyy maassa pisimmillään yli 20 vuotta paksuseinäisten kestoitiöiden välityksellä. Kosteassa ja melko viileässä (alle 18 °C) maassa kestoitiöt itävät. Niistä muodostuu liikkumiskykyisiä parveiluitiöitä, jotka hakeutuvat perunan kasvupistesolukoihin rönsyjen kärjissä ja maanalaisissa silmuissa. Parveiluitiöt elävät enintään 1–2 tuntia elleivät löydä sopivaa tartuntakohtaa, johon ne koteloituvat. Koteloitunut parveiluitiö tunkeutuu isäntäsolun sisään, jossa se muodostaa itiöpesäkeryhmän. Näistä puolestaan vapautuu uusia parveiluitiöitä levittämään tautia.

Osa itiöpesäkkeissä syntyneistä parveiluitiöistä yhtyy muodostaen diploidin parveiluitiön. Nämä tuottavat tartunnan saaneissa soluissa talvi-itiöpesäkeryhmät, joissa kehittyvät pitkäikäiset kestoitiöt. Kasvainten hajotessa kestoitiöt päätyvät maahan.

Perunasyövän hallintakeinot

Perunasyöpää voidaan torjua ennakolta käyttämällä terveystarkastettua kotimaista siemenperunaa ja noudattamalla hyvää viljelykiertoa. Karanteenitoimenpiteiden ansiosta perunasyövän tartuntalähteet Suomessa ovat erittäin harvinaisia. Useimmat nykyisistä perunalajikkeista ovat täysin kestäviä yleisintä perunasyöpärotua vastaan.

Perunasyöpä on lakisääteisesti torjuttava kasvintuhooja. Mikäli löytää tai epäilee löytäneensä perunasyöpää, havainnosta on ilmoitettava Eviran tai alueen ELY-keskuksen kasvintarkastajalle. Ilmoituksen voi tehdä osoitteessa https://www.evira.fi/kasvit/viljely-ja-tuotanto/kasvitaudit-ja-tuholaiset/vaaralliset-kasvitaudit-ja-tuholaiset/tuhoojailmoitus/. Kasvinsuojeluviranomaiset varmistavat havainnon. Mikäli havainto osoittautuu oikeaksi, viljelijälle annetaan torjunnasta kirjallinen torjuntapäätös. Perunasyövän esiintyessä määrätään saastuneet perunan mukulat ja varsisto hävitettäviksi. Saastuneeksi todetulla alueella saa viljellä perunaa vasta, kun tautia aiheuttava sieni on todettu hävinneeksi alueelta.

Perunasyövän historia ja levinneisyys Suomessa

Perunasyöpä on peräisin Perun Andeilta, josta se levisi siemenperunan mukana Eurooppaan 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen julkaistu tieto oireilevista perunoista on tiettävästi vuodelta 1876 Englannista ja taudinaiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran Unkarissa 1896. Seuraavina vuosikymmeninä tauti levisi vähitellen Euroopassa ja 1920-luvulla perunasyöpäesiintymiä arvioitiin olevan sadoillatuhansilla perunapalstoilla kaikkialla Euroopassa.

Perunasyöpä on yksi tarkimmin dokumentoituja kasvitauteja, jonka esiintymisestä Suomessa on vuosittaista tietoa 1920-luvulta nykypäiviin asti. Suomessa perunasyöpäisiä mukuloita löydettiin virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1924 kirkkonummelaiselta perunapalstalta. Tuolloin taudin arveltiin kulkeutuneen palstalle virolaisten pirtun salakuljettajien eväsperunoista, joiden jäänteitä vähävarainen palstaviljelijä oli käyttänyt siemenperunana. Vuosina 1924–1928 Etelä-Suomesta löydettiin yli 100 perunasyövän runtelemaa perunapalstaa. 1950-luvulle asti vuosittain paljastui 5–20 uutta perunasyöpäistä peltoa ja enimmillään perunasyövän tartuttamia lohkoja oli liki 600. Syöpää on todettu vain Pori – Kuopio linjan eteläpuolella.

Myöhemmin 1930-luvulla suoritetuissa laajoissa tutkimuksissa kävi ilmi, että perunasyöpää muistuttavia oireita oli esiintynyt Pusulassa sijainneen kartanon perunaviljelyksillä jo 1890-luvulla. Perunasyöpä oli ilmeisesti tuotu kartanon pelloille Englannista vuonna 1893 ostetun perunaerän mukana. Kaikki 1920-luvun perunasyöpälöydökset olivat lopulta jäljitettävissä Pusulaan. Kartanon työväki oli muuttaessaan muualle töihin ottanut mukaansa siemenperunaa ja he antoivat usein muuttopaikkakunnalla naapureilleen kokeiltavaksi uutta ”hienoa” englantilaista lajiketta syöpätartuntoineen. Näin perunasyöpäkin levisi nopeasti uusille alueille. Tauti oli Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, ensisijaisesti teollisuuspaikkakuntien perunapalstojen riesa.