Perunaseitti (Rhizoctonia solani)

Perunaseitti on yleinen siemenperunasta ja maasta leviävä perunan tauti. Tauti voi aiheuttaa merkittäviä kilomääräisiä satotappioita, mutta erityisesti se heikentää monin eri tavoin perunan ulkonäköä ja käyttölaatua. Seitin vaikutuksesta myös tärkkelyssato alenee. Siemenessä leviävää seittiä voidaan torjua tehokkaasti siemenperunan peittauksella.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Perunaseitin ja versolaikun aiheuttaja, Rhizoctonia solani J.G. Kühn on sieniryhmä, joka pystyy vioittamaan monia erilaisia kasvilajeja. Lisäksi ne voivat kasvaa ja lisääntyä erilaisissa kasvinjätteissä maassa. Taudinaiheuttaja kuuluu kantasieniin ja se muodostaa rihmastossaan suvullisen lisääntymisen tuloksena kantaitiöitä. Sienen virallisena nimenä on pidetty suvullisen asteen nimeä, Thanatephorus cucumeris (A.B. Frank) Donk, mutta vuonna 2017 sienen viralliseksi nimeksi palautettiin R. solani.

Hyvin monimuotoinen R. solani laji jaetaan ns. anastomointiryhmiin (AG), joita nykyisin tunnetaan 14. Yleisin perunaa vioittava R. solani kuuluu ryhmään AG-3, jolla on hyvin kapea isäntäkasvivalikoima. Muihinkin AG-ryhmiin kuuluvia R. solani-kantoja löytyy usein perunalta, mutta niitä pidetään perunalle melko haitattomina. Tämä AG-ryhmittely on sikäli tärkeä ymmärtää, että mm. öljykasveilla, sokerijuurikkaalla ja palkokasveilla yleisesti tavattavat R. solani kannat kuuluvat AG-ryhmiin, jotka eivät juuri vioita perunaa. Perunan R. solani puolestaan on melko haitaton useimmille muille kasveille kuin peruna. Suomessa 2000-luvun alussa tehdyssä kartoituksessa jokseenkin kaikki perunalta eristetyt R. solani-kannat kuuluivat AG-3 ryhmään.

Perunaseitin aiheuttaja ei tuota lainkaan tautia levittäviä suvuttomia itiöitä. Perunan varsien tyvillä muodostuu usein keskikesällä valkeaa tai harmahtavaa seittimäistä homekasvustoa, joka on sienen itiöemä. Tässä muodostuu suvullisesti kantaitiöitä, jotka eivät kuitenkaan kykene tartuttamaan perunaa. Kantaitiöiden biologista merkitystä ei tunneta kovin hyvin. Perunaseitin aiheuttaja on läheistä sukua mm. ruokasienenä tunnetulle kantarellille.

Perunaseitin rihmasto muodostaa rihmastopahkoja, jotka näkyvät mukuloissa seittirupena. Pahkoja muodostuu myös perunan juurissa, rönsyissä ja varsien maanalaisissa osissa. Rihmastopahkat säilyvät maassa ja tauti leviääkin tehokkaasti sekä siemenperunasta että maasta.

Oireet perunan versoissa

Perunaseitti vahingoittaa suoraan vain perunan maanalaisia lehtivihreättömiä osia, mutta vaurioiden seuraukset näkyvät myös versojen kehityksessä. Idätyksen aikana seitti vaurioittaa kehittyviä ituja. Istutuksen jälkeen siemenperunassa tai maassa esiintyvä taudinaiheuttaja alkaa tuhota itujen ja kehittyvien rönsyjen nuorimpia osia. Verson tyvelle voi kehittyä ruskeita versolaikkuja ja taimettuminen sekä versojen kasvu hidastuvat. Seitin vaivaama kasvusto jää aukkoiseksi tai kehittyy epätasaisesti, jolloin sadon laatukin on epätasainen.

Keskikesällä seitti voi muodostaa varsien tyvelle valkean tai harmahtavan itiöemän, joka ei kuitenkaan vioita kasvia. Loppukesällä lehtihankoihin tai versojen tyville voi kehittyä vihreitä ilmamukuloita, koska kasvin yhteyttämä tärkkelys ei pääse kulkeutumaan mukuloihin. Samalla kasvin lehdet usein käpristyvät ja muuttuvat koviksi liian tärkkelyspitoisuuden takia.

Tyvimädän oireet muistuttavat joskus erehdyttävästi perunaseitin oireita ja samassakin kasvissa voi esiintyä molempia tauteja yhtaikaa. Myös punamädän, känsäruven ja mustapistetaudin verso-oireet muistuttavat seitin oireita.

 

Oireet mukuloissa

Mukuloissa tauti ilmenee sienen rihmastopahkoina, seittirupena, joka on ruokaperunassa lievä ulkonäköhaitta. Siemenperunassa vähäinenkin seittiruven määrä voi kuitenkin johtaa kasvuston ja satomukuloiden pahoihin vioituksiin. Seitti vaurioittaa myös juuria, rönsyjä ja kehittyviä mukuloita, joihin muodostuu verkkorupea muistuttavaa kuorirosoa ja mukula voi jäädä vioituskohdasta kuopalle. Myöhemmin kesällä seitti pääsee mukulan sisään vain korkkihuokosten kautta, jolloin se aiheuttaa sepän toukkien vioituksen tapaisia matalahkoja kuoppia, ns- dry corea, joita sepän toukat ja etanat voivat puolestaan syventää. Seitti myös haittaa rönsyjen kasvua ja sen seurauksena mukulat kehittyvät tiiviiksi ryppääksi lähelle verson tyveä. Kasvaessaan mukulat työntyvät maanpinnalle ja vihertyvät auringonvalossa tai kasvavat toisiaan vasten epämuotoisiksi. Mukuloiden väliin jäävät juuret ja rönsyt aiheuttavat niihin uurteita. Lisäksi seitti aiheuttaa kasvuhäiriötä, jonka seurauksena arat lajikkeet voivat halkeilla tai kehittyä ontoiksi. Seitin tartuttamissa kasveissa osa mukuloista jää hyvin pieniksi ja osasta kehittyy suurikokoisia. Seitin vaivaamalla pellolla sadon kokojakauma ja käyttölaatu ovat siksi hyvin epätasaisia.

Lisää oirekuvia tässä linkissä: http://www.saunalahti.fi/~ahven/perunaseitti/taudinoireet.htm

 

Epidemiologia

Perunaseitti muodostaa mukulassa kuoren pinnalle loppukesästä helposti irtoavia, ruskeita rihmastopahkoja eli seittirupea. Kosteissa oloissa pahkat aktivoituvat ja alkavat kasvattaa väritöntä seittimäistä sienirihmastoa, joka nopeasti leviää ja vahingoittaa nuoria versojen ja rönsyjen alkuja. Seitin rihmastopahkat voivat säilyä myös maassa muutamia vuosia ja perunan istutuksen jälkeen maassa olevat pahkat aktivoituvat aiheuttaen samanlaista vioitusta kuin siemenperunan mukana leviävät pahkat.

Keskikesällä varsien tyville muodostuu kosteissa oloissa vaaleanharmaata tiivistä seittirihmastoa, sienen itiöemä, jossa muodostuvat taudinaiheuttajan suvulliset kantaitiöt. Suvulliset itiöt eivät ilmeisesti levitä tautia, mutta voivat lisätä tautikantojen perinnöllistä muuntelua.

Loppukesällä mukuloihin, maavarsiin ja juuriin muodostuu sienen rihmastopahkoja. Mukuloiden mukana tauti leviää uusille kasvupaikoille ja maahan jäävät rihmastopahkat ylläpitävät tautia. Perunaseitti tekee tuhojaan erityisesti oloissa, jotka stressaavat perunan kehitystä. Viileä alkukesä ja perunan hidas taimettuminen lisäävät merkittävästi tautia. Samoin kesän kuivuus- ja hellejaksot, jotka heikentävät perunan kasvua. Satomukuloihin voi tulla runsaasti seittirupea, jos nosto viivästyy varsiston tuleentumisen tai pakkotuleennuttamisen jälkeen.

Katso video perunaseitin taudinkulusta https://www.youtube.com/watch?v=XyUBMd9j990&feature=youtu.be

Filtsjukdom på svenska:

https://www.youtube.com/watch?v=7BGTODXbuc0

Perunaseitin hallintakeinot

Mahdollisimman terveen siemenperunan käyttö on keskeistä myös perunaseitin torjunnassa. Perunalajikkeiden välillä on kestävyyseroja, joten seitinarimpien lajikkeiden viljelyä on syytä varoa seittiherkillä lohkoilla. Hyvä viljelykierto vähentää maasta leviävän perunaseitin tartuntavaaraa, mutta pahoja siemenessä leviävästä seitistä johtuvia ongelmia on todettu myös pelloilla joilla ei aiemmin ole viljelty perunaa.

Kaikki viljelytoimenpiteet, jotka edistävät perunan nopeaa taimettumista, vähentävät tartuntavaaraa. Mahdollisuuksien mukaan peruna pitäisi istuttaa lämpimään maahan eikä liian syvälle. Kasvukaudella kuivuusjaksot voivat altistaa seittitartunnoille ja maan pitäminen tasaisen kosteana vähentää seittiriskiä. Seittirupi mukuloissa voi lisääntyä, jos sadonkorjuu viivästyy.

Taudin torjunta siemenperunasta viljelemällä se terveellä kantasiemenellä ja hyvässä viljelykierrossa, korkeintaan joka kolmas vuosi perunaa, on keskeistä. Lisäksi siemeneksi tarkoitettujen erien nosto riittävän aikaisin ja nopeasti varsistonhävityksen jälkeen, jotta seittirupea ei ehdi muodostua satoon, vähentää sen tautipotentiaalia oleellisesti.

Siementartuntaa voidaan torjua tehokkaasti kemiallisilla peittausaineilla. Torjuntaan on rekisteröity useita valmisteita, jotka antavat hyvän suojan (ks. peittausainetaulukko). Peittausaineet eivät tehoa kovin hyvin maasta leviävään seittiin. Siemenperunan peittaukseen on käytössä joukko erilaisia menetelmiä. Torjuntateho on hyvä, jos valmiste saadaan levitetyksi mahdollisimman tasaisesti koko mukulan pinnalle. Upotus- tai sumutuspeittaus ennen istutusta antaa usein paremman suojan kuin istutuskoneessa tehty peittaus.

00_Peruna_Peittausaineet_Ominaisuudet_AH_2017_päivitetty_23_11

Perunaseitin historia ja levinneisyys Suomessa

Perunaseitin aiheuttaja, Rhizoctonia solani, on kuvattu perunasta Saksassa 1858, mutta oirekuvausten perusteella tautia on esiintynyt eri puolilla Eurooppaa ainakin 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Suomessa perunaseitin vaaleaa rihmastoa varsien tyvillä on kuvattu esiintyneen ainakin vuodesta 1911 lähtien. Perunaseittiä ja seittirupea on esiintynyt perunassa yleisesti 1930-luvulta lähtien, mutta 1980-luvulle asti tautia pidettiin merkitykseltään vähäpätöisenä.

Vasta 1990-luvulta alkaen perunaseittiä on alettu pitää Suomessa ongelmallisena perunan tautina. Tämä johtunee erityisesti siitä, että monet seitin kasvusto-oireet jäivät muiden, aiemmin vakavampien tautioireiden varjoon. Vasta kun virustautien aiheuttamat ongelmat perunakasvustoissa saatiin hallintaan, alkoi perunaseitin todellinen merkitys paljastua. Nykyisin perunaseittiä esiintyy Suomessa yleisesti koko perunantuotantoalueella ja taudin torjuntaan on panostettava ammattimaisessa viljelyssä.

Katso myös: Ahvenniemi ym. 2006 Perunaseitin torjunta http://www.saunalahti.fi/~ahven/perunaseitti/index.htm

Mihin voi sekoittaa: tyvimädän, punamädän, känsäruven ja mustapistetaudin verso-oireet. Myös virus voi aiheuttaa samankaltaista lehtien käpristymistä.

 

Asko Hannukkala ja Paavo Ahvenniemi