Perunarupi (Useat Streptomyces-lajit)
Perunarupea aiheuttavat monet Streptomyces-sädebakteerit. Suomessa ruven aiheuttajia ovat ainakin tavallisen rupibakteerin lähisukulainen euroopanrupibakteeri (S. europaeiscabiei) sekä pohjanrupibakteeri (S. turgidiscabies). Molemmat bakteerit aiheuttavat rupioireita, jotka yleisesti luokitellaan laaka-, koho- ja syväruveksi. Lisäksi esiintyy verkkorupea, jonka aiheuttajaa Suomessa ei vielä tunneta. Oireiden perusteella ruvenaiheuttajia ei pysty erottamaan toisistaan. Alhainen pH (< 5,5) hillitsee tavallisen ja euroopanrupibakteerin kasvua. Pohjanrupibakteeri taas sietää sekä alhaisempaa pH:ta että suurempaa maan kosteutta kuin euroopanrupibakteeri.
Taudinaiheuttajat ja leviäminen
Perunarupea aiheuttavat sädebakteerit kuuluvat peltomaiden luontaiseen pieneliöstöön ja säilyvät peltomaassa ilman perunaakin, sillä ne pystyvät käyttämään ravintonaan maan eloperäistä ainesta. Rupibakteerit aiheuttavat rupioireita perunan ohella myös joillekin muille viljelykasveille kuten sokerijuurikkaalle, punajuurelle ja porkkanalle, joten nämä soveltuvat huonosti samaan viljelykiertoon perunan kanssa. Rupibakteerit lisääntyvät, jos perunaa viljellään liian usein samalla lohkolla, minkä vuoksi viljelykierron noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Rupibakteerit leviävät pääasiasiassa maan välityksellä. Rupibakteerit infektoivat nuoria, kasvavia solukkoja, joten tartuntoja voi tapahtua niin kauan kuin uusia mukuloita muodostuu. Tartunnan ajankohdasta suhteessa oireiden ilmaantumiseen ei ole paljon tietoa. Rupilaikut voivat laajentua aina siihen asti, kunnes kuori on täysin kehittynyt. Rupibakteerit voivat levitä myös siemenperunan mukana, joko mukulan pinnalla olevassa mullassa tai rupilaikuissa. Koska rupibakteereja on useimmissa viljelymaissa, siemenlevintäisyydellä ei ole taudin leviämisen kannalta kovin suurta merkitystä. Pahasti rupiset perunat eivät kuitenkaan sovellu siemenperunaksi, koska ne ovat alttiita nahistumiselle sekä muille taudeille ja itävät heikosti.
Oireet mukuloissa
Rupibakteerit aiheuttavat monenlaisia oireita mukuloissa. Rupioireet voidaan luokitella laaka-, koho- ja syväruveksi. Laakarupi ilmenee erimuotoisina ja -kokoisina laikkuina kuoren pinnassa, kohorupi syylämäisinä kohoumina ja syvärupi kraaterimaisina, maltoon ulottuvina kuoppina. Rupilaikut ovat väriltään ruskeita/tummia ja kooltaan vaihtelevia. Tavallisesti yksittäiset rupilaikut ovat halkaisijaltaan alle 1 cm, mutta ne voivat kasvaa yhteen peittäen mukulan pinnan jopa kokonaan. Rupi voi ilmetä myös kauttaaltaan mukulan pinnan peittävänä verkkorupena.
Verkkoruven aiheuttajaa Suomen oloissa ja/tai olosuhteiden vaikutusta verkkorupioireiden ilmenemiseen ei vielä tunneta. Mukuloiden lisäksi rupibakteerit voivat aiheuttaa rupilaikkuja myös muihin kasvin maanalaisiin osiin kuten versoon ja maavarteen.
Perunarupi ei yleensä aiheuta oireita kasvin maanpäällisissä osissa. Kasvihuonekokeissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että voimakas rupitartunta voi hidastaa taimettumista ja jopa vähentää satoa.
Perunaruven hallintakeinot
Rupibakteerit viihtyvät lämpimässä, kuivassa ja ilmavassa maassa. Maan kosteuden vaikutus on erityisen suuri mukulanmuodostuksen alkuvaiheessa, jolloin taudin tartunta pääasiallisesti tapahtuu. Rupea voidaankin torjua aloittamalla perunan sadetus kuivina kesinä viimeistään silloin, kun mukulat alkavat kehittyä rönsyjen päihin. Maan korkea pH suosii rupibakteereja, minkä vuoksi mm. ylikalkitsemista tulisi välttää. Alhainen pH (< 5,5) hillitsee tavallisen ja euroopanrupibakteerin kasvua. Pohjanrupibakteeri sietää sekä alhaisempaa pH:ta että suurempaa maan kosteutta kuin tavallinen rupibakteeri/euroopanrupibakteeri. Tämän vuoksi kastelu ja maan pH:n pitäminen alhaisena voi olla tehoton ruventorjuntakeino sellaisilla pelloilla, joilla esiintyy pohjanrupibakteeria.
Perunalajikkeet vaihtelevat ruvenkestävyydeltään, mutta täysin ruvenkestäviä lajikkeita ei ole. Ruvenkestävyydeltään sopivan lajikkeen valinta kullekin lohkolle on tehokas tapa torjua rupea. Ruvenarat lajikkeet eivät sovellu lohkoille, joilla rupi on aiheuttanut ongelmia aiemmin tai joilla maan olosuhteet ovat otolliset ruven kehittymiselle. Suomessa esiintyvillä rupibakteerilla on sama taudinaiheutusmekanismi, joten jos lajike on kestävä yhtä rupibakteerilajia vastaan, se kestää myös toista.
Mihin voi sekoittaa:
Kuorirokko
