Keskustelu

Kuoppalaho (Boeremia-lajit)

 

Kuoppalahoa aiheuttavat Boeremia-lajit. Kurttulahoa puolestaan aiheuttaa runsaslukuinen joukko Fusarium-sieniä. Molemmat taudit ovat olleet merkittäviä perunasadon pilaajia varastossa. Ne ovat oireiltaan hyvin samanlaisia ja useimmiten oireilevassa perunaerässä esiintyy molempia tauteja samanaikaisesti. Sadonkorjuu-, käsittely- ja varastointitekniikan kehittymisen ansiosta näiden tautien merkitys on vähentynyt. Yksittäisiä kurttu- ja kuoppalahoisia mukuloita varastoitavasta ruokaperunasta löytyy helposti, mutta runsaasti vioittuneita perunoita sisältävät erät olivat pitkään harvinaisia. Aivan viime vuosina kuoppa- ja kurttulahon vioittamat erät näyttävät taas lisääntyneen.

Taudinaiheuttajat ja leviäminen

Kuoppalahoa aiheuttavat Boeremia foveata (Foister) Aveskamp, Gruyter & Verkley ja Boeremia exigua (Desm.) Aveskamp, Gruyter & Verkley sienet. Boeremia-lajit kuuluvat kotelosieniin, ja ne luokiteltiin aiemmin Phoma exiqua sienen muunnoksiksi. Näistä lajeista B. foveata on lähinnä perunan taudinaiheuttaja ja leviää tehokkaammin siemenperunan välityksellä, kun B. exigua-lajilla on suurempi valikoima isäntäkasveja ja se leviää ennemminkin maan kautta. Boeremia-lajit tuottavat kuromaitiönsä kuromapulloissa, jotka näkyvät tuleentuneissa perunan varsissa pieninä mustina tai ruskeina pisteinä. Kuromapullojen sisällä muodostuu massoittain hyvin pieniä, tautia levittäviä itiöitä. Sairaissa perunan mukuloissa tautia levittäviä itiöitä ei muodostu.

Kuoppalaho leviää lähinnä perunan noston ja sadonkäsittelyn aikana, jos nostoaikana sää on viileää (alle 12 °C) ja sateista ja peruna kolhiutuu käsittelyjen aikana. Kylmässä perunaan syntyneet kolhut eivät parane kovin nopeasti, ja tämä antaa taudille enemmän aikaa tunkeutua mukulaan.

Oireet perunan versoissa

Kuoppalaho ei aiheuta varsinaisia oireita perunan versoissa, mutta tuleentuneissa perunanvarsissa muodostuvat pistemäiset kuromapullot muuttavat varret likaisen harmaanmustiksi loppusyksyllä.

Oireet mukuloissa

Kuoppalaholle on tyypillistä kuoren painuminen aluksi sileäpintaiseksi kuopaksi, ”peukalonpainaumaksi”. Toisinaan kuoressa on pieniä, samankehäisiä kurttuja. Halkaistussa perunassa pilaantunut solukko on hyvin tummanruskeaa tai mustaa. Taudin edetessä maltoon syntyy syviä onteloita, joiden pinnalla voi kasvaa niukasti tummaa sienirihmastoa. Käytännössä kurttu- ja kuoppalahon erottaminen toisistaan oireiden perusteella on vaikeaa. Useimmiten kurttulahon yhteydessä vioittuneissa solukoissa näkyy vaaleata tai hieman punertavaa sienirihmastoa, mutta kuoppalahon yhteydessä rihmastoa ei juuri muodostu.

 

 

Epidemiologia

Kuoppalaho leviää lievää tai piilevää tartuntaa kantavassa siemenperunassa. Useimmiten pahasti tautiset siemenperunat jäävät taimettumatta ja taudin kehittyminen estyy. Tartunnan saaneissa siemenperunoissa ei muodostu tautia levittäviä itiöitä, vaan sienen rihmasto kasvaa kehittyvään versoon.

Kesän ajan tartunnan saaneet versot pysyvät täysin oireettomina. Vasta kun perunan varret tuleentuvat luonnollisesti tai ne pakkotuleennutetaan kemiallisesti, sieni aktivoituu. Tuleentuneen varren pintaan alkaa muodostua paljaalla silmällä juuri ja juuri näkyviä mustia tai ruskehtavia kuromapulloja. Kuromapullojen sisällä kehittyy massoittain kuromaitiöitä. Sadesäällä kuromaitiöt kulkeutuvat sadevesien mukana maahan ja mukuloihin. Maahan päätyneet itiöt voivat tunkeutua mukulaan korkkihuokosista tai haavoista.

Valtaosa tartunnoista kuitenkin tapahtuu nostokoneessa, kun runsaasti itiömassaa sisältävät varret sekoittuvat multaan ja nostettaviin satomukuloihin. Tartuntavaara on erittäin suuri, jos mukulat samalla kuoriutuvat tai kolhiutuvat nostokoneessa.

Maahan päätyneet kuoppalahon aiheuttajan itiöt säilyvät maassa tartutuskykyisinä korkeintaan 1–2 vuotta.

Kuoppalahon aiheuttajat pystyvät kasvamaan melko matalissa lämpötiloissa (jopa alle 2 °C) ja perunan kestävyys kuoppalahoa vastaan heikkenee varastoinnin aikana.

Kuoppalahon hallintakeinot

Kuoppalahon torjumiseksi tulisi käyttää mahdollisimman tervettä siemenperunaa. Nostokone ja ajonopeus on säädettävä olosuhteisiin sopivaksi, etteivät mukulat kolhiudu nostossa. Sadon nopea kuivatus noston jälkeen vähentää tartuntavaaraa.

Kemiallinen varsistonhävitys lisää tartuntavaaraa, jos nosto myöhästyy esimerkiksi sateisten säiden takia. Siemenperunan lajittelu keväällä lisää leviämisen riskiä, kun mukulan pinnalla mahdollisesti olevat itiöt pääsevät mukulan sisään lajittelussa tulleista haavaumista.

Kuoppalahon historia ja levinneisyys Suomessa

Perunan varastomädät ovat Suomessa aiheuttaneet ongelmia niin kauan kuin perunaa on viljelty ja varastoitu. Perunaruttoa ja bakteerimätiä on pidetty ensisijaisena varastotuhojen syynä, mutta tauteja aiheuttavaa patogeenilajistoa on tutkittu tarkemmin vasta 1930-luvulla. Perunaruton ohella Fusarium-sienillä katsottiin tuolloin olevan merkitystä varastotuhojen aiheuttajana.

Varastotaudeista alkoi tulla erityisen suuri ongelma 1960- ja 1970-luvuilla, kun koneellinen perunannosto yleistyi. Nostossa pahoin kolhittu ja kuorittu sato oli erityisen arkaa pilaantumaan varastossa. Eri tuhonaiheuttajien merkitys vaihteli vuosittain riippuen nostoajan sääoloista.

Kuoppalahon aiheuttajat ovat levinneet Suomeen 1960-luvun lopulla ulkomailta tuodussa siemenperunassa. Sekä B. foveata että B. exigua olivat vielä 1960-luvulla hyvin harvinaisia, mutta yleistyivät nopeasti 1970-luvun aikana. Sadonkorjuu- ja varastointitekniikan parantuessa 1980- ja 1990-luvuilla myös varastomätien merkitys väheni nopeasti.

Viime vuosina varastotaudit näyttävät jälleen lisääntyneen tai niihin on alettu kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Sekä Boeremia– että Fusarium-lajit ovat olleet yleisiä vioittuneissa perunoissa kevättalvella.

 

 

.