Kystattomat ankeroiset (Useita lajeja)
Ankeroiset ovat sukkulamatoihin kuuluvia selkärangattomia eläimiä, joita ei voi nähdä paljain silmin. Suomessa esiintyvät kysta-ankeroiset (valko- ja keltaperuna-ankeroinen) säilyvät kystina isäntäkasvittoman kauden yli. Lisäksi maailmassa on paljon perunaa vioittavia ankeroislajeja, jotka eivät muodosta kystia perunan juuristoon, vaan elävät vapaana maassa. Näitä ovat mm. lahoankeroinen, sekä laikku, juuriäkämä- ja paksujuuriankeroiset. Ne loisivat mukulan kuorenalaisissa solukoissa ja juurissa, säilyvät varastossa ja leviävät siemenperunan mukana. Viljelymaassa on myös runsaasti erilaisia sukkulamatoja, jotka eivät ole millään tavoin vaarallisia perunalle.
Perunalle haitalliset kystattomat ankeroiset aiheuttavat kitukasvuisuutta kasvustossa ja erilaisia mukulavioituksia, kuten ruskeita laikkuja maltoon tai lahoamista. Suomesta näitä ankeroislajeja ei ole perunalta löytynyt, Ruotsissa, Norjassa ja Baltian maissa niitä on esiintynyt perunanviljelyssä jo pitemmän aikaa. Suomessa on tosin löytynyt useita perunallekin haitallisia ankeroisia muista kasvilajeista, kuten koristekasveista. Mukuloissa eri ankeroisten aiheuttamat vioitukset voi olla vaikea erottaa toisistaan. Lisäksi ne voi sekoittaa erilaisiin tauteihin kuten perunarupeen.
Ditylenchus destructor (lahoankeroinen), Meloidogyne chitwoodi ja M. fallax (juuriäkämäankeroiset) ja Nacobbus aberrans ovat luokiteltu EU:n ja Suomen kasvinterveyslainsäädännössä karanteenituhoojiksi (vaarallisiksi tuhoojiksi), eli niitä ei saa esiintyä tuotannossa ja esiintymät tulee hävittää. Pratylenchus– (laikkuankeroiset) ja Trichodorids (paksujuuriankeroiset) -lajit eivät ole karanteenituhoojia.
Ankeroiset aiheuttavat ongelmia tuotannossa vasta kun niiden populaatio on päässyt kasvamaan riittävän suureksi. Ankeroiskantaa voi pellolla vähentää viljelemällä resistenttejä lajikkeita tai ankeroisille muuten huonoja isäntäkasveja. Avokesanto saattaa olla ainoa keino kokonaan hävittää ankeroiset pellosta. Jos useissa perunoissa huomaa tunnistamattomia vioitusjälkiä tai kasvusto on selittämättömästi aukkoinen, kannattaa olla yhteydessä kasvinterveysviranomaisiin.
Teksti: Heidi Istolahti, Mariela Marinova-Todorova, Juhani Rahko, Juha Tuomola
