Viime aikoina Suomessa on paljon puhuttanut lemmikkieläimille tehty ruoka, jossa oli ulkomaisista perunahiutaleista johtuva korkea glykoalkaloidipitoisuus. Lehtien otsikoissa myös on varoiteltu meitä kuluttajia, ikään kuin peruna olisi vaarallista. Mutta suomalainen ruokaperuna on maistuvaa ja turvallista syödä, aivan kuten tähänkin asti. Suomalainen peruna on käynyt läpi pitkän prosessin ennen kuin se on hyväksytty käyttöön, se on vastuullisesti tuotettua, ja sitä säätelee elintarvikelaki. Myös suomalaisessa elintarviketeollisuudessa ja ammattikeittiöissä prosessit tehdään ammattimaisesti, ja huolehditaan että tuotteen laatu säilyy hyvänä pöytään saakka. On kuitenkin muistettava, että lemmikkien ruokaa koskevat prosessit ja lainsäädäntö eroavat vastaavista elintarvikeprosesseista ja niihin liittyvistä vaatimuksista..
Perunalajikkeita jalostetaan jatkuvasti, ja viljeltäväksi valitaan ne lajikkeet, jotka parhaiten kestävät olosuhteet ja säilyttävät hyvän laatunsa pellolta pöytään asti. Samalla karsitaan niitä lajikkeita, jotka helpoimmin reagoivat kolhuihin tai valoon muodostamalla glykoalkaloideja. Perunan viljelyssä toimivat ammattilaiset käyttävät erikoiskalustoa ja tekevät kasvukaudella monia eri työvaiheita, jotta saadaan tuotettua laadukasta perunaa.
Kuluttajan on helppo välttää glykoalkaloideja, kun valitsee käyttöön siistit ja vihertämättömät perunat. Vihertävä väri on helppo merkki glykoalkaloidien muodostumisesta, vaikka kyse on kahdesta samanaikaisesta mutta eri asiasta: Valo aiheuttaa perunassa stressiä, jolloin glykoalkaloideja muodostuu – ja samalla valo myös vihertää perunan pintaa. Viimeistään maistettaessa liialliset glykoalkaloidit paljastuvat, sillä niissä on voimakkaan kitkerä maku. Myös kuoriminen vähentää glykoalkaloidipitoisuutta, sillä jos niitä on muodostunut, kuoren mukana poistuu suurin osa. Perunan ehjä ja siisti kuori ei kuitenkaan ole vaarallinen, jos väri näyttää normaalilta, joten perunaa voi huoletta syödä myös kuorineen.
Glykoalkaloidit eivät kuitenkaan ole pelkästään huono asia, ja pieninä määrinä niillä on tärkeitä hyviä tehtäviä. Glykoalkaloidit ovat pienissä määrin osa perunan makua, ja lisäksi, koska niiden tehtävänä on suojella perunaa taudeita, on niillä havaittu vaikutuksia myös ihmisen sairauksien estäjänä. Niitä siis saa olla perunassa – ja tomaateissa tai munakoisossa. Elintarviketeollisuuden käyttämä raakaperuna saa sisältää glykoalkaloideja korkeintaan 200 mg/kg.
Vihertymisen ja glykoalkaloidien muodostumisen estämiseksi peruna on säilytettävä valolta suojattuna. Kotona myös meidän kuluttajien on hyvä muistaa tämä kolmen P:n sääntö: Pidä peruna pimeässä!
19.11.2023 Laila Matikainen, Asiamies, PAYR
