Kurttulaho (Fusarium-lajit)

Kurttulahoa aiheuttaa runsaslukuinen joukko Fusarium-sieniä. Kuoppalahoa puolestaan aiheuttavat Boeremia-lajit. Molemmat taudit ovat olleet merkittäviä perunasadon pilaajia varastossa. Ne ovat oireiltaan hyvin samanlaisia ja useimmiten oireilevassa perunaerässä esiintyy molempia tauteja samanaikaisesti. Sadonkorjuu-, käsittely- ja varastointitekniikan kehittymisen ansiosta näiden tautien merkitys on vähentynyt. Yksittäisiä kurttu- ja kuoppalahoisia mukuloita varastoitavasta ruokaperunasta löytyy helposti, mutta runsaasti vioittuneita perunoita sisältävät erät olivat pitkään harvinaisia. Aivan viime vuosina kuoppa- ja kurttulahon vioittamat erät näyttävät taas lisääntyneen.

Taudinaiheuttajat ja leviäminen

Kurttulahoa aiheuttavat useat Fusarium-lajit, joista Suomessa yleisimpiä ovat olleet F. avenaceum (Fr.) Sacc., F. caeruleum Lib. ex Sacc., F. culmorum (Wm.G. Sm.) Sacc., F. roseum Link ja F. sulphureum Schltdl. Samat lajit aiheuttavat erilaisia vioituksia mitä erilaisimmilla kasveilla ja ne voivat kasvaa ja lisääntyä mädänsyöjinä erilaisissa kasvinjätteissä. Fusarium-sienten rihmasto tuottaa kasvualustassaan runsaasti kuromaitiöitä, jotka voivat levitä ilmavirtausten, sadeveden ja maan välityksellä paikasta toiseen.

Kurttulaho leviää satomukuloihin joko siemenperunasta tai maasta. Fusarium-lajit tuottavat paksuseinäisiä kätköitiöitä, jotka voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä useita vuosia. Perunan ohella monet muut viljelykasvit voivat ylläpitää tai lisätä Fusarium-itiöiden määrää maassa. Pääosa kurttulahotartunnoista tapahtuu noston ja sadon käsittelyn aikana kuoreen syntyneiden vioitusten kautta.

Oireet perunan versoissa

Kurttulahoa aiheuttavat lajit eivät yleensä aiheuta varsinaisia oireita perunan versoissa. Mukuloissa voi kuitenkin elää myös Fusarium-lajeja, jotka aiheuttavat näivetettä (lakaste, Verticillium) eli perunan varsien lakastumisoireita. Suomessa ei ole tutkittu tarkemmin, ovatko kasvustoissa havaitut lakastumisoireet Verticillium– vai Fusarium-lajien aiheuttamia.

Oireet mukuloissa

Kurttulaho alkaa mukulan pinnalta ruskeana kuoppana. Kuori vetäytyy usein tartuntakohtaa ympäröiviksi kurtuiksi, joiden välissä saattaa kasvaa vaaleita tai lohenpunaisia hometupsuja. Halkaistussa mukulassa mädän ja terveen solukon raja on hyvin selvä. Pilaantunut solukko on usein väriltään vaaleanruskeaa ja puuterimaista. Kun mätä etenee, mukula onteloituu ja ontelon sisällä kasvaa vaaleaa tai punertavaa hometta. Käytännössä kurttu- ja kuoppalahon erottaminen toisistaan oireiden perusteella on vaikeaa. Useimmiten kurttulahon yhteydessä vioittuneissa solukoissa näkyy vaaleata tai hieman punertavaa sienirihmastoa, mutta kuoppalahon yhteydessä rihmastoa ei juuri muodostu. Lisäksi kurttulahon seurauksena saattaa mukulan pinnalle kasvaa valkeaa homekasvustoa, jota kuoppalahon yhteydessä ei tule.

Epidemiologia

Kurttulahon aiheuttajat leviävät helposti siemenperunan mukana, mutta tartuntalähteitä on runsaasti myös maassa ja viljely-ympäristössä. Siemenperunassa ja satojätteissä muodostuvat kuromaitiöt kulkeutuvat satomukuloiden pinnalle lähinnä maan vesivirtausten mukana. Fusarium-sienten itiöistä kasvava rihmasto tunkeutuu mukulaan ainoastaan kuoren vauriokohdista. Korkkihuokosten kautta Fusarium-sienet eivät tartuta mukulaa.

Valtaosa kurttulahotartunnoista kuitenkin tapahtuu nostokoneessa, kun maassa olevat tauti-itiöt sekoittuvat nostettaviin satomukuloihin. Tartuntavaara on erittäin suuri, jos mukulat samalla kuoriutuvat tai kolhiutuvat nostokoneessa. Lämmin sää nostoaikaan ja noston jälkeen edesauttaa tartuntaa.

Kurttulahon aiheuttajat eivät juuri kasva normaaleissa perunan varastointilämpötiloissa ja monilla lajeilla kasvu on nopeinta 12–20 °C lämpötiloissa. Täysikasvuiset perunan mukulat ovat varastokauden alussa suhteellisen kestäviä kurttulahoa vastaan, mutta niiden vastustuskyky heikkenee varastointiajan pidetessä. Kurttulahon oireet useimmiten puhkeavat vasta kevättalvella ja laho voi edetä hyvin nopeasti sen jälkeen, kun perunat on otettu varastosta kauppakunnostukseen. Tällöin perunaerä saattaa olla virheetön pakkausvaiheessa, mutta esim. siemenperunan ostaneen viljelijän luona kurttulahoa onkin jo muutama prosentti. Myös kuoppalaho leviää näin, mutta ei yhtä voimakkaasti.

Kurttulahon hallintakeinot

Kurttulahon vähentämiseksi on tärkeä käyttää mahdollisimman tervettä siemenperunaa. Tartuntalähteitä kuitenkin on maassa ja viljely-ympäristössä ja niiden vähentäminen on käytännössä vaikeaa. Viljelykiertokaan ei välttämättä vähennä Fusarium-sieniä, koska niillä on paljon muitakin isäntäkasveja kuin peruna. Viherlannoituskasveina käytettävät palko- ja nurmipalkokasvit saattavat lisätä merkittävästi Fusarium-sienten määrää, joten ne eivät ole suositeltavia esikasveja perunalle, jos lohkolla kasvaneessa mukuloissa on havaittu paljon Fusariumia.

Kurttulahotartunnan vähentämiseksi tärkein toimenpide on estää mahdollisuuksien mukaan mukuloiden mekaaninen vaurioituminen noston ja sadonkäsittelyn yhteydessä. Nostokone ja ajonopeus pitää säätää olosuhteisiin sopivaksi, etteivät mukulat kolhiudu. Sadon nopea kuivatus noston jälkeen vähentää tartuntavaaraa.

Kurttulahon historia ja levinneisyys Suomessa

Perunan varastomädät ovat Suomessa aiheuttaneet ongelmia niin kauan kuin perunaa on viljelty ja varastoitu. Perunaruttoa ja bakteerimätiä on pidetty ensisijaisena varastotuhojen syynä, mutta tauteja aiheuttavaa patogeenilajistoa on tutkittu tarkemmin vasta 1930-luvulla. Perunaruton ohella Fusarium-sienillä katsottiin tuolloin olevan merkitystä varastotuhojen aiheuttajana.

Suomessa Fusarium-sienten merkitystä perunan ja muiden viljelykasvien taudinaiheuttajina on tutkittu varsin paljon 1930-luvulta alkaen. Viimeisin laaja perunan Fusarium-lajiston kartoitus on peräisin vuosilta 1975–1980, jolloin kurttulahot yhdessä kuoppalahon kanssa olivat merkittävimmät perunaa varastossa pilaavat taudit. Nostossa pahoin kolhittu ja kuorittu sato oli erityisen arkaa pilaantumaan varastossa. Eri tuhonaiheuttajien merkitys vaihteli vuosittain riippuen nostoajan sääoloista.

Sadonkorjuu- ja varastointitekniikan parantuessa 1980- ja 1990-luvuilla myös varastomätien merkitys väheni nopeasti. Viime vuosina varastotaudit näyttävät jälleen lisääntyneen tai niihin on alettu kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Sekä Boeremia– että Fusarium-lajit ovat olleet yleisiä vioittuneissa perunoissa kevättalvella.