Keltalaikku (Passalora concors)

 

Keltalaikkua (Cercospora-laikku) esiintyy perunakasvustoissa verraten yleisesti lämpiminä kesinä. Tauti ilmaantuu kasvustoihin yleensä hiukan aikaisemmin kuin perunarutto. Oireet muistuttavat hyvin paljon maasta leviävän perunaruton ensioireita, ja tauti sekoitetaan varsin yleisesti lehtiruton oireisiin.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Keltalaikun aiheuttaja, Passalora concors (Casp.) U. Braun & Crous, on sieni, jolla ei tiettävästi ole perunan lisäksi muita isäntäkasveja. Keltalaikun aiheuttaja kuuluu kotelosieniin, mutta se lisääntyy vain suvuttomasti rihmaston tuottamien kuromaitiöiden avulla. Itiöitä muodostuu perunan lehdissä ja perunan satojätteissä. Taudinaiheuttaja tunnetaan myös nimillä Cercospora concors ja Mycovellosiella concors. Tauti leviää perunaan ensisijaisesti perunan satojätteistä. Taudinaiheuttaja säilyy niissä ilmeisesti 1–2 vuotta. Taudista ja sen aiheuttajasta löytyy erittäin vähän tutkittua tietoa.

Oireet perunan versoissa

Keltalaikku ilmenee ensin perunan alimmissa täysikasvuisissa lehdissä, joihin muodostuu miltei huomaamattomia kellertävän vihreitä, jokseenkin pyöreitä laikkuja, joiden läpimitta on muutamia millimetrejä. Taudin edetessä perunan lehdet kellastuvat laikkujen ympäriltä, mutta tautilaikut pysyvät pitkään vihreinä.  Laikut muuttuvat vähitellen tummanruskeiksi ja lopulta lehdet lakastuvat kokonaan. Kellastuneissakin lehdissä laikut näkyvät hyvin selkeinä. Normaalin tuleentumisen seurauksen kellastuneissa ja kuihtuneissa lehdissä ei yleensä ole tällaisia säännöllisiä laikkuja. Keltalaikku ei yleensä leviä kasvien ylälehtiin.

Lehden alapinnalla laikun kohdalla kasvaa usein paksua, matalakasvuista, hieman harmahtavaa huopamaista sienirihmastoa.  Rihmastoa kasvaa koko laikun alueella kuolleessa solukossa, kun perunaruton ohut, seittimäinen rihmasto kasvaa voimakkaimmin laikun reunavyöhykkeessä, jossa on vielä elävää solukkoa jäljellä. Oireet ovat hyvin samanlaisia kuin maasta tarttuneen perunaruton oireet. Harmaahomekin kasvattaa rihmastoa koko kuoliolaikun alalla, mutta harmaahome ei juuri koskaan aiheuta säännöllisen pyöreitä laikkuja. Joinakin vuosina keltalaikku on vaurioittanut paikoin perunakasvustoja melko pahasti, mutta vauriot on useimmiten tulkittu perunaruton aiheuttamiksi.

Oireet mukuloissa

Keltalaikku ei vioita perunan mukuloita.

Epidemiologia

Keltalaikku talvehtii perunan satojätteissä maassa. Satojätteissä muodostuvat kuromaitiöt tartuttavat perunan alimpia lehtiä. Sairastuneissa lehdissä muodostuneet uudet kuromaitiöt levittävät tautia kasvustossa. Keltalaikun epidemiologiaan vaikuttavia tekijöitä ei tunneta kovin hyvin.

Keltalaikun hallintakeinot

Keltalaikku ei ole aiheuttanut perunalle niin suuria satotappioita, että tautia pitäisi erikseen torjua. Osa perunaruton torjuntavalmisteista ja erityisesti lehtipoltteen torjuntaan tarkoitetut valmisteet tehoavat todennäköisesti myös keltalaikkuun.

Keltalaikun historia ja levinneisyys Suomessa

Taudinaiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran perunan lehdistä Saksassa 1855 nimellä Fusisporium concors. Suomessa tautia on esiintynyt ainakin 1900-luvun alkuvuosista lähtien Etelä-Suomessa joinakin kesinä hyvin runsaana. Taudin levinneisyyttä ei tiettävästi ole koskaan kartoitettu Suomessa. Keltalaikkuun ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, koska se ilmaantuu kasvustoihin