Kempit

 

Kemppien suurin merkitys perunalla on mahdollisina liberibakteerin levittäjänä. Candidatus Liberibacter solanacearum haplotyyppi C -positiiviset muutamat jääntiperunalöydökset, joita on tehty Suomesta, ovat olleet toistaiseksi oireettomia. Zebra chip-taudin aiheuttavat Candidatus Liberibacter solanacearum haplotyypit A ja B, joita ei esiinny Euroopassa.

Peruna-tomaattikemppi (Bactericera cockerelli)

 

Tuntomerkit ja vioitus

Aikuinen peruna-tomaattikemppi on 2,5-2,75 mm pitkä väriltään aluksi vaaleanvihreä, sitten tummahkonruskea ja lopulta harmaa tai musta hyönteinen, jolla on kokoonsa nähden suuret, läpikuultavat etusiivet. Sen erottaa muista Bactericera-suvun tummista kempeistä, joita siis Suomessakin esiintyy, siitä, että sillä on takaruumiin ensimmäisessä jaokkeessa selkäpuolella poikittainen valkoinen juova ja viimeisessä jaokkeessa ylösalaisin olevan V:n muotoinen valkoinen juova.

Peruna-tomaattikempin munat ovat sukkulamaisia ja lehtien reunoissa pienen varren päässä poiketen kotimaisista Trioza-lajeista, joilla munat ovat suoraan kiinnittyneinä lehden reunan solukkoon. Munat ovat aluksi vaaleankeltaisia, mutta muuttuvat aikaa myöten tummankeltaisiksi tai oransseiksi. Kuoriuduttuaan toukat ryömivät alas munan vartta ja asettuvat lehtien alapinnoille syömään. Toukat ovat aluksi oransseja ja muuttuvat sitten kellanvihreiksi. Ne ovat litteitä, soikeita ja vaharipsien reunustamia, kuten muutkin kempin toukat.

Peruna-tomaattikempit ovat moniruokaisia. Niiden isäntäkasveja ovat lukuisat koisokasvit, kuten peruna, tomaatti, paprikat, munakoisot, tupakka sekä jotkut kiertokasveihin kuuluvat lajit kuten bataatti ja rikkakasveista peltokierto. Yllättäen isäntäkasvivalikoimasta löytyy myös tuija.

Peruna-tomaattikempit ovat tehokkaita liberibakteerin haplotyyppien A ja B, jotka ovat patogeenisiä perunalla, vektoreita (taudin levittäjiä). Haplotyyppejä A ja B esiintyy Amerikan mantereella sekä haplotyyppiä A Uudessa-Seelannissa. Peruna-tomaattikemppien kyvystä siirtää Euroopassa esiintyviä haplotyyppejä C, D tai E ei ole toistaiseksi tutkimustietoa.

Esiintyminen

Peruna-tomaattikemppiä ei esiinny Euroopassa. Sitä tavataan USA:ssa, Kanadassa, Meksikossa, Hondurasissa, Guatemalassa, El Salvadorissa, Nicaraguassa ja Uudessa Seelannissa. Hiljattain peruna-tomaattikemppiä on löydetty myös Australiasta.

Tarkkailu

EU säädösten mukaan istutettavakasi tarkoitettua koisokasvimateriaalia, mukaan lukien koristekasvit, ei saa tuoda muualta kuin EU:n Euroopan alueelta ja Välimeren maista. Munien, toukkien tai aikuisten esiintymistä on syytä kuitenkin tarkkailla suoraan kasvilta, mikäli tilalle epäillään tuodun koisokasveihin kuuluvia koriste- tai leikkokasveja, joiden alkuperämaa on epäselvä. Esimerkiksi Uuteen-Seelantiin peruna-tomaattikempin arvellaan kulkeutuneen salakuljetettujen kasvien mukana.

Huomioitavaa

Mikäli peruna-tomaattikempin esiintymistä perunalla tai muulla koisokasvilla mukaan lukien kasvihuonekasvit (tomaatti, munakoiso, paprikat) epäillään, on syytä välittömästi merkitä paikka kasvustossa ja tehdä ilmoitus Eviraan mahdollisen esiintymän varmistamiseksi.

Porkkanakemppi (Trioza apicalis)

 

Tuntomerkit ja vioitus

Aikuinen porkkanakemppi on noin 3 mm pitkä väriltään vihreä tai oranssinruskea hyönteinen, jolla on kokoonsa nähden suuret, läpikuultavat etusiivet.

Porkkanakempin tunnistaa parhaiten muista kemppilajeista siipisuonen pääsuonen jakautumisesta kolmeen osaan siiven ensimmäisen kolmanneksen alueella sekä tuntosarvien kahden uloimman jaokkeen mustasta väristä. Takasäärissä, juuri ennen nilkkajaokkeita, on 2 tummaa sukasta säären sisäpuolella ja 1 ulkopuolella. Tunnistamistyön vaikeutta kuvaa hyvin, että näilläkään tuntomerkeillä ei vielä voida sulkea pois lähisukuista koiranputkikemppiä (Trioza anthrisci).

Porkkanakempin syönti aiheuttaa porkkanalla tyypillisen lehtien kihartumisoireen, mutta perunalla syönti ei näy mitenkään lehdissä. Jos porkkanakempit ruokailevat perunalla, kempit kuolevat muutamassa päivässä.

Esiintyminen

Porkkanakemppi siirtyy porkkanakasvustoihin kuuselta, missä aikuiset talvehtivat, yleensä kesäkuun puolessa välissä. Joskus lennon on havaittu alkavan Suomessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Lento kestää yleensä 4-6 viikkoa, ja huippu ajoittuu tavallisesti juhannuksesta heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Perunalohkoilla tehdyssä tarkkailussa alueella, jossa esiintyy runsaasti porkkanakemppejä, niitä löydettiin myös perunapelloilta jopa 200 metrin päässä porkkanapellosta sijaitsevista ansoista. Sadan metrin päässä perunapelloilta ansoista löydetyt kemppimäärät vaihtelivat porkkanapellolta löydettyjen määrien mukaan ollen kahden huippulentoviikon aikana noin 30-50% läheisten porkkanapeltojen ansasaaliista, muina aikoina huomattavasti vähemmän. Porkkanakemppi esiintyy Suomessa suunnilleen Kokkola-Joensuu-linjan eteläpuolella.

Tarkkailu

Porkkanakempin lentoa tarkkaillaan keltaisilla liimapyydyksillä, joita tarvitaan 3–5 kpl/porkkanalohko. Pyydykset on vaihdettava ja tarkastettava viikoittain ja lentohuipun aikana tarvittaessa useamminkin. Suomessa esiintyy useita muita Trioza-suvun kemppejä, jotka voivat tulla liima-ansoihin samaan aikaan kuin porkkanakemppi, mikä vaikeuttaa tunnistamista.

Torjuntakynnys

Perunalla porkkakempin torjuntakynnystä ei ole toistaiseksi määritetty.

Huomioitavaa

Porkkanakemppivioitukseen on havaittu liittyvän liberibakteerin haplotyyppi C, joka on johtosolukoissa elävä bakteeri. Tämä haplotyyppi havaittiin ensin Suomesta, mutta on myöhemmin löydetty myös Ruotsista, Norjasta ja Saksasta porkkanakempin vioittamista porkkanoista. Se aiheuttaa porkkanan lehtiin reunoista alkavan purppuran, pronssin tai keltaisen, ajan myötä syvenevän värityksen. Suomessa värittyminen tulee yleensä esiin noin 2 kk kemppien lentohuipun jälkeen. Liberibakteeri-infektio tukkii johtosolukoita, estää sokereiden siirtämistä juuriin, ja siten pienentää porkkanan juuren painoa.

Perunan viljelyä heti porkkanalohkon välittömässä läheisyydessä on syytä välttää alueilla, joissa esiintyy porkkanakemppiä, sillä liberibakteerin haplotyyppiä C on löydetty joistakin porkkanapelloilla kasvavista jääntiperunoista. Toistaiseksi tehdyt haplotyyppi C -positiiviset jääntiperunalöydökset ovat olleet oireettomia. Perunaa ei kuitenkaan suositella porkkanan esikasviksi jääntiperunaongelman vuoksi porkkanalla.

Koiranputkikemppi (Trioza anthrisci)

Yksittäisiä koiranputkikemppejä on satunnaisesti tavattu porkkanalta, mutta niiden ei ole havaittu aiheuttavan vastaavaa porkkanan lehtien kihartumista kuten porkkanakemppi. Koiranputkikempin lento alkaa aikaisemmin kuin porkkanakempin ja loppuu yleensä koiranputkien kukkien avautuessa, eteläisessä Suomessa yleensä kesäkuun puolivälissä. Koiranputkikempistä ei ole havaintoja perunalla. Sen mahdollisesta kyvystä siirtää liberibakteeria viljelykasveihin ei toistaiseksi ole tutkimustietoa saatavissa, mutta koiranputkikempin kantama liberibakteerin haplotyyppi C on kuitenkin eri kantaa kuin porkkanakempeistä tai viljelykasveista havaittu haplotyyppi C.

Yllä oleva kappale vain paperioppaaseen

Tuntomerkit ja vioitus

Aikuinen koiranputkikemppi on noin 3 mm pitkä väriltään vihreä tai oranssinruskea hyönteinen, jolla on kokoonsa nähden suuret, läpikuultavat etusiivet. Se erotetaan porkkanakempistä genitaaliosissa olevien tuntomerkkien perusteella. Yksittäisiä koiranputkikemppejä on satunnaisesti tavattu porkkanalta, mutta niiden ei ole havaittu aiheuttavan vastaavaa porkkanan lehtien kihartumista kuten porkkanakemppi. Koiranputkikempistä ei ole havaintoja perunalla.

Esiintyminen

Koiranputkikemppi lentää aikaisin, sen lento saattaa alkaa jopa huhtikuun lopussa. Normaalisti koiranputkikemppi munii Etelä-Suomessa koiranputkelle toukokuun lopussa, jolloin koiranputken kukkavanat ovat tulossa esiin. Lento kestää yleensä kesäkuun puoleen väliin, mutta käytännössä siihen saakka, kun koiranputkien kukat ovat avautuneet. Yksittäisiä koiranputkikemppejä on tullut liima-ansoihin myös perunapeltojen reunaosissa.  Koiranputkikempin esiintymisalue yltää ainakin Tornio-Sotkamo-linjalle asti.

Huomioitavaa

Tämänhetkisen tiedon perusteella koiranputkikempeistä noin 10 % kantaa Candidatus Liberibacter solanacearum haplotyyppiä C, mutta se on kuitenkin eri kantaa kuin porkkanakempeistä  tai viljelykasveista havaittu haplotyyppi C. Koiranputkikemppien mahdollisesta kyvystä siirtää liberibakteeria viljelykasveihin ei toistaiseksi ole tutkimustietoa saatavissa, mutta haplotyyppi C:n kantojen erilaisuuden perusteella ei näytä todennäköiseltä, että koiranputkikemppi siirtäisi liberibakteeria viljelykasveihin.

 

Kaikki tekstit: Anne Nissinen