Pahkahome eli varsikuolio (Sclerotinia sclerotiorum)
Pahkahome eli varsikuolio on melko yleinen perunan varsia vioittava tauti, joka aiheuttaa ongelmia lähinnä ilmastoltaan viileähköillä ja sateisilla seuduilla. Yleensä tauti vaurioittaa tai tappaa yksittäisiä kasveja, mutta pahimmillaan se voi tuhota koko kasvuston elokuun puolivälin tienoilla. Pahkahome on yleistynyt seuduilla, joilla viljellään laajamittaisesti perunaa ja muita pahkahomeen isäntäkasveja, kuten. rypsiä ja avomaan vihanneksia.
Taudinaiheuttaja ja leviäminen
Pahkahomeen aiheuttaja, Sclerotinia sclerotiorum (Lib.) de Bary on sieni, joka pystyy vioittamaan monia erilaisia kasvilajeja. Pahkahomeen aiheuttaja kuuluu kotelosieniin. Suvulliset koteloitiöt muodostuvat rihmastopahkasta kasvavan torvimaisen itiöemän pinnalla. Taudinaiheuttaja ei tuota lainkaan suvuttomia itiöitä. Sairaissa kasveissa pahkahome muodostaa ruskeita rihmastopahkoja, jotka säilyvät maassa muutamia vuosia. Pahkahomeen pahkat ovat sisältä valkoisia, kun harmaahomeen pahkat ovat kauttaaltaan tummanruskeita.
Pahkahome tunnetaan Suomessa ennen muuta ristikukkaisten öljykasvien kasvustotautina sekä vihannesten varastotautina, mutta se voi tartuttaa yli 250 eri kasvilajia.
Oireet perunan versoissa
Varsikuolio (pahkahome) ilmenee perunan varsissa aluksi vetistävinä laikkuina, jotka solukon kuivuessa muuttuvat vaalean ruskeiksi. Märässä kasvustossa laikkukohdissa kasvaa valkoista pumpulimaista hometta. Sairastunut solukko muuttuu kuitumaiseksi ja haurastuu. Tavallisesti varsi katkeaa laikun kohdalta. Varren sisään muodostuu pahkahomeelle tyypillisiä tummanruskeita tai mustia rihmastopahkoja. Perunan varressa pahkat voivat kasvaa jopa 1–2 cm pituisiksi.
Taudin alkuvaiheessa kuoliolaikut voivat muistuttaa varsiruton oireita, mutta taudin edetessä tunnistaminen runsaan valkoisen rihmaston ja kehittyvien rihmastopahkojen perusteella on yleensä melko helppoa.
Oireet mukuloissa
Pahkahome ei yleensä vioita perunan mukuloita, mutta joskus tauti voi tunkeutua mukuloiden sisään ja kasvattaa niissä valkoista rihmastoa ja tyypillisiä rihmastopahkoja
Epidemiologia
Pahkahome säilyy maassa rihmastopahkoina, jotka säilyvät maassa tartutuskykyisinä 3–5 vuotta. Kesällä maan pintakerroksessa (noin 5 cm) olevat pahkat kasvattavat maan pintaan nahanruskeita lähes sentin levyisiä maljamaisia itiöemiä, mikäli maa pysyy yhtäjaksoisesti tasaisen kosteana noin 3 viikon ajan. Itiöemän yläpinnassa oleva laukaisumekanismi ampuu ilmaan joukoittain itiöitä kun sää on sopivan kuiva ja tuulinen itiöiden leviämiselle. Näin itiöitä leviää koko viljelyaukealle. Pahkahometartunta on usein peräisin perunalohkon ulkopuolelta.
Kasveille päätyneiden itiöiden itäminen vaatii runsaasti kosteutta. Tartunta tapahtuu herkimmin kukinnan lopulla. Sieni tartuttaa ja käyttää ravinnokseen ensin varisseita kukan terälehtiä ja siitepölyä ja vahvistuttuaan tunkeutuu myös eläviin kasvinosiin. Pahkahome tartuttaa kaikista herkimmin varsia jotka ovat muutenkin vaurioituneet esim. raekuuron tai koneiden takia. Sairastuneissa kasveissa pahkahome ei tuota uusia tautia levittäviä itiöitä. Tiheässä ja lakoutuneessa kasvustossa sienirihmasto voi kasvaa kasvista toiseen. Loppukesällä tartunnan saaneissa kasveissa muodostuu rihmastopahkoja, jotka jäävät maahan ylläpitämään tautia.
Pahkahomeen hallintakeinot
Pahkahomeen paras torjuntakeino on hyvä kasvinvuorotus. Siemensadoksi viljeltävät öljykasvit ja vihannekset eivät ole suositeltavia samaan kiertoon perunan kanssa. Saneerauskasveina käytetyt ristikukkaiskasvit eivät ole pahkahomeriski, jos ne murskataan viimeistään kukintavaiheessa. Perunalajikkeilla on eroa pahkahomeen kestävyyden suhteen.
Pahkahomeen kemiallinen torjunta ei useimmiten ole tarpeen. Seuduilla, joilla tuhoja on esiintynyt, pahkahomeriskiä voidaan vähentää tekemällä ruttoruiskutukset perunan kukinnan aikaan fluatsinamia sisältävillä valmisteilla, jotka tehoavat myös pahkahomeeseen. Ruiskutus on tehtävä ennen kuin pahkahome on tunkeutunut kasviin, muuten ruiskutuksilla ei ole mitään tehoa. Eli maassa tai varressa olevia rihmastopahkoja fluatsinami ei hävitä.
Pahkahomeen historia ja levinneisyys Suomessa
Perunalla pahkahomeen esiintymistä ei ole Suomessa koskaan erikseen tutkittu. Tautia lienee esiintynyt satunnaisesti siellä täällä niin kauan kuin perunaa on viljelty. Ensimmäisen kerran tautiin kiinnitettiin huomiota kesällä 1986, jolloin pahkahome aiheutti huomattavaa tuhoa monilla perunalohkoilla Satakunnassa ja Hämeessä. Sittemmin pahkahometta on löytynyt useimpina vuosina satunnaisesti kaikkialta, missä perunaa viljellään. Erityisesti seuduilla, joilla viljellään perunan ohella muita pahkahomeen isäntäkasveja, tautia on syytä tarkkailla.