Keskustelu

Lehtipolte (Alternaria-lajit)

Lehtipolte on hyvin yleinen perunakasvustojen tauti loppukesällä. Lehtipoltetta aiheuttaa kaksi Alternaria-lajia, A. alternata ja A. solani. Myös ilmansaasteet, kuten otsoni, voivat joskus aiheuttaa perunassa lehtipoltetta muistuttavia oireita. Lehtipoltetta on aikaisemmin pidetty Suomessa merkitykseltään melko vähäisenä tautina, koska oireet ovat ilmaantuneet kasvustoon vasta kasvukauden lopulla. 2000-luvulla taudin tuhoisuus on lisääntynyt kaikkialla Euroopassa. Aivan viime vuosina lehtipoltteesta on tullut Suomessakin merkittävä satotappioiden aiheuttaja lohkoilla, joilla viljellään perunaa vuodesta toiseen.

Taudinaiheuttaja ja leviäminen

Lehtipoltetta aiheuttavat Alternaria alternata (Fr.) Keissl. ja A. solani Sorauer sienet, jotka luokitellaan kotelosieniksi. Kumpikin laji lisääntyy vain suvuttomasti rihmastoon muodostuvien kuromaitiöiden avulla. Kummallakaan lajilla ei ole maassa pitkään säilyviä kestoasteita, vaan niiden rihmasto ja itiöt säilyvät satojätteissä maassa enintään 1–2 vuotta. Taudinaiheuttajat leviävät maahan jääneistä kasvinjätteistä. Sairaissa kasveissa muodostuu kuromaitiöitä, jotka levittävät tautia kasvustossa. Itiöt voivat lentää tuulen mukana pitkiäkin matkoja, joten lehtipolte leviää ilman mukana herkästi. Vain kaikkein syrjäisimmät ja metsien eristämät pellot säästyvät ilmalevintäiseltä tartunnalta.

Ulkomaisten tutkimusten mukaan lehtipolte ei leviä siemenperunan välityksellä. Tartuntaa kantavista mukuloista tauti ei kasva versoon ja siemenmukuloiden pinnalla muodostuvat itiöt tuskin päätyvät helposti lehtiin.

Sienen kuromaitiöt ovat tummanruskeita ja väriaineet suojaavat itiöitä auringon UV-säteilyltä. Itiöt sietävätkin hyvin auringonpaistetta ja kuivuutta. Ne kestävät myös pakkasta, eivätkä tuhoudu, vaikka vuorotellen jäätyisivät ja sulaisivat moneen kertaan syksyn ja talven aikana.

Alternaria solani on perunaan ja muihin koisokasveihin erikoistunut taudinaiheuttaja. A. alternata-sienellä on laaja isäntäkasvivalikoima ja se pystyy lisääntymään mädänsyöjänä erilaisissa kasvinjätteissä. Näiden kahden lajin merkitys perunan lehtipoltteen aiheuttajana vaihtelee vuosittain ja alueittain. Suomessa lehtipoltteen yhteydessä esiintyvää lajistoa ei ole kartoitettu.

Oireet perunan versoissa

Lehtipolte vioittaa ensisijaisesti perunan lehtiä. Tavallisimmin lehtipoltteen aiheuttamat laikut ovat 1–2 mm laajuisia ja kulmikkaita, koska vain lehtisuonten välinen solukko tuhoutuu. Joskus lehtipoltteen laikuista muodostuu huomattavasti suurempia, samankeskisiä, vuorotellen vaalean ja tummanruskeita kehiä. Tällöin kehäkuvio muistuttaa hieman puun vuosirenkaita. Laikkujen yhdistyessä lehti vähitellen ruskistuu kokonaan. Pahimmillaan tauti voi tuhota koko lehvästön. Joskus Alternaria-lajit aiheuttavat kuoliolaikkuja myös perunan varsiin.

Kulmikkaat pienet laikut yhdistetään usein A. alternata ja kehämäiset laikut A. solani lajiin. Pienistä kulmikkaista laikkuista ei läheskään aina pystytä eristämään taudinaiheuttajaa. Laikkujen syynä voivat uusimpien tutkimusten mukaan olla myös ilmansaasteet, kuten otsoni tai muut fysiologiset tekijät, kuten ravinnepuutokset. Lisäksi joillain lajikkeilla alkamassa oleva tuleentuminen voi aiheuttaa lehtipoltteen näköisiä ruskeita laikkuja.

 

Oireet mukuloissa

Lehtipoltteen aiheuttaja voi vioittaa myös mukuloita. Mukulan pintaan muodostuu vaihtelevan muotoisia, vähän kuopalla olevia kuolioalueita, joiden ympärillä on usein hieman kohollaan oleva reunus. Vioittunut solukko on nahkamaista tai korkkiutunutta. Vioitus ei yleensä etene syvälle maltoon. Suomessa lehtipoltteen aiheuttamia mukulavioituksia ei ole varmuudella toistaiseksi todettu.

Epidemiologia

Lehtipoltteen aiheuttajat talvehtivat perunan satojätteissä maassa. Peruna voi saada tartunnan maassa olevista satojätteistä tai naapurilohkoilta, joilla on edelliskesänä esiintynyt lehtipoltetta. Satojätteissä talvehtineet tai niissä alkukesästä muodostuvat kuromaitiöt tartuttavat perunan alimpia lehtiä. Itiöitä muodostuu eniten jos lämpötila on 20–24 °C, mutta ainakin jonkin verran itiöitä voi muodostua aina 5 °C lämpötilasta 30 °C:een. Itiötuotannon käynnistyminen edellyttää tiettyä valon ja pimeän vuorokausirytmiä. Suomessa keskikesän valoisuus saattaa ehkäistä tai hidastaa itiöiden muodostumista ja tauti alkaa edetä vasta kun yön pimeäjakso on tarpeeksi pitkä itiötuotannon käynnistymiselle.

Itiöiden muodostuminen ja etenkin niiden leviäminen sekä satojätteissä että myöhemmin kesällä sairaissa kasveissa vaatii päivittäistä kosteus- ja kuivuusjaksojen vaihtelua. Yhtäjaksoinen kuivuus tai märkyys pysäyttää itiötuotannon. Yökasteen aikaan itiöitä muodostuu runsaasti ja ne leviävät päivällä kasvuston kuivuttua ilmavirtausten mukana. Kasvien lehtiin päätyneet itiöt itävät ja aiheuttavat tartunnan vasta, kun ilman suhteellinen kosteus on yli 96%. Lehdille päätyneet itiöt voivat kuitenkin säilyä tartutuskykyisinä lehtien pinnalla useita viikkoja odottamassa riittävää yökosteutta.

Mukuloihin lehtipolte leviää maahan varisseista kuromaitiöistä noston yhteydessä. Itiöt ovat liian suurikokoisia kulkeutuakseen sadevesien mukana mukuloiden pinnalle. Mukulatartunta tapahtuu haavojen ja kolhujen kautta. Tartunnan jälkeen oireet kehittyvät varastossa hyvin hitaasti, eikä tauti tartu mukulasta toiseen varastoinnin aikana.

Lehtipoltteen hallintakeinot

Lehtipoltteesta ei tule ongelmaa viljelykierroissa, joissa perunan viljelyväli on vähintään 2 vuotta. Perunalajikkeiden välillä on suuria eroja lehtipoltteen herkkyydessä. Yleensä aikaisin tuleentuvien lajikkeiden sanotaan olevan herkimpiä lehtipoltteelle, mutta Suomessa tautia näyttää esiintyvän yleisimmin suhteellisen myöhäisissä tärkkelysperunalajikkeissa. Tasapainoinen lannoitus vähentää perunan alttiutta lehtipoltetartunnalle.

Viime vuosina on käynyt selväksi, että lehtipoltteen kemiallinen torjunta on tarpeen ainakin taudinaroilla lajikkeilla perunavaltaisissa viljelykierroissa. Aikaisemmin lehtipolte tuli torjutuksi rutontorjunnan yhteydessä. Monet nykyisistä rutontorjunta-aineista eivät tehoa lehtipoltteeseen ja tästä syystä on usein tarpeen lisätä lehtipoltteeseen tehoavia valmisteita tankkiseoksena rutontorjunta-aineisiin. Tällä hetkellä on saatavilla useita lehtipoltteeseen tehoavia valmisteita. Lehtipoltteeseen tehoavat valmisteet löytyvät erillisestä taulukosta.

00_Lehtipoltteen_torjuntavalmisteet_2017

Lehtipoltteen historia ja levinneisyys Suomessa

Taudinaiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran perunan lehdistä Pohjois-Amerikassa 1882 nimellä Macrosporium solani. Sieni osoitettiin perunan taudinaiheuttajaksi 1890-luvulla Australiassa ja Pohjois-Amerikassa, jossa se aiheutti tuhoja erityisesti ilmastoltaan lämpimillä perunantuotantoalueilla. 1890-lopulla myös A. alternata-sienen osoitettiin olevan yhteydessä lehtipolteoireisiin.

Euroopassa Suomi mukaan lukien tautia on esiintynyt yleisesti ainakin 1900-luvun alkuvuosista lähtien, mutta sen merkitystä on pidetty hyvin pienenä 2000-luvulle asti. Tauti on yleistynyt 2000-luvulla etenkin Manner-Euroopassa. 2010-luvulla taudista on tullut vakava ongelma myös pohjoisimmilla perunantuotantoalueilla. Suomessa tauti on aiheuttanut tuhoja keskimääräistä lämpimämpinä kesinä.

Mihin voi sekoittaa: ravinnepuutokset (etenkin kaliumpuute), ilmansaasteiden tai tuleentumisen aiheuttama lehtien ruskettuminen.